Uusi juoksukunnon mittari

Viime päivien kevyillä lenkeillä flunssasta palautumista tunnustellessani tuli mieleen mainostaa itse kehittämääni juoksukunnon indikaattoria, jota sykemittareista ei löydykään (ainakaan vielä).
 
Jokin aika sitten sain idean, että että sydämenlyöntien määrä suhteessa juostuun matkaan voisi hyvinkin kertoa eri lenkkien kesken vertailukelpoisesti menon helppoudesta. Sydämen lyöntimääräänhän juostessa vaikuttaa lähinnä kropan tila, eli juurikin yleiskunto ja juoksun taloudellisuus, kunhan vaan ulkoiset olosuhteet kuten esimerkiksi alusta ja vaatetus ovat samanlaiset.

Koska vauhdin kasvaessa samaan matkaan käytetty aika vastaavasti lyhenee, tämä kuntoindikaattori ei ole kovin herkkä pienille vauhdin vaihteluillekaan.

Eli kaava on siis lenkin ajallinen kesto kerrottuna keskisykkeellä ja jaettuna matkan pituudella. Yksikökseen mittari saa siis lyöntiä/km. 

Kaava on siis:

Aika minuutteina * Keskisyke / Matka = BPK

Esimerkki: Lenkki kestää tunnin, juokset tässä ajassa 10 km, ja keskisykkeesi on 120.

60 min * 120 lyontiä/min / 10 km =  720 lyöntiä kilometrillä (beats per kilometer, eli BPK?)

Toisella tunnin lenkillä matkaa taittuikin 10,5 km, mutta vastaavasti keskisyke oli 126:

60 * 126 / 10,5 = 720

Hyvän treenivuoden päästä kympin lenkki samalla sykkeellä taittuukin 55 minuutissa:

55 * 120 / 10 = 660

Eli luonnollisesti mitä pienempi BPK, sen kevyemmin matka taittuu ainakin sydämen näkökulmasta.

Olisiko tässä ideaa jopa sykemittariin lisättäväksi kuntoindeksiksi? Lisäys mittarin koodiin luulisi ainakin olevan valmistajille helppo homma.

Juttua sitruuna- ja limetin mehusta

Tässäpä hapanta mehutarinaa. 

Sitruuna- ja lime-mehut ovat jatkuvasti ruuanlaitossa tarvittavia aineita. Lisäksi näillä mehuilla on myös hämmästyttävä määrä terveysvaikutuksia. Katsopa esimerkiksi tämä kuva:

Eli sitruuna-/limemehu muun muassa parantaa vastustuskykyä, ruuansulatusta, puhdistaa maksan ja munuaiset, vähentää ruokahalua, ehkäisee sydänvaivoja, nopeuttaa vammojen paranemista, poistaa kehosta myrkkyjä, auttaa flunssaan, astmaan ja matkapahoinvointiin.

Kuvassa mainitsemattomana etuna on vielä sitruunan reilusti sisältämän C-vitamiinin vaikutus ravinnon rauden imeytymiseen. Sitruunamehu siis viimeistelee rautapitoisten ruokien, kuten vaikkapa hummuksen tai vain salaatin sisältämän raudan talteen saannin. Paljon liikkuvien ja kasvispainotteisesti syövien erityisesti kannattaa kiinnittää tähän huomiota.

Mehuvinkki 

Muovipullossa myytävä valmis mehu on ihan sikapahaa, ja tuskin tuoreen mehun kanssa yhtä terveellistäkään. Lisäksi erikseen jokaiseen tarpeeseen mehun puristelu on hankalaa.
 
Olen havainnut oikein hyvin toimivaksi ratkaisuksi pari pikku lasipulloa jääkaapissa, joihin täydentelen mehua tarpeen mukaan. Näin yhdistyy tuorepuristetun mehun maku ja valmiin mehun kätevyys.

Mehut ovat ilmeisesti sen verran hapokkaita, että säilyvät sellaisenaankin yllättävän hyvin. Tällaiset putelit meikäläisellä on käytössä:

Vaikka mehu säilyy hyvin, joutuu pullot silloin tällöin pesaisemaan ulkonäkösyistä, koska seinämiin tarttuu hedelmälihahippusia.

Ja tässäpä vielä bonuksena kuva sitruunan kuoren terveysvaikutuksista, eli mehun puristelun lisäksi myös kuorta kannattaa käytellä.

Kuorta käyttäessä kannattaa suosia luomua tai ainakin pestä sitruuna huolellisesti.

Ja vielä kuorivinkki TV-kokki Camilla Plumilta: Sitruunan kuorta raastaessa kannattaa raastaa hienolla raastimella vain ohuen ohut kerros pinnasta. Hyvä maku on keltaisessa osassa, ja valkoinen kerros sen alla maistuu lähinnä kitkerältä.

Lapseksi jälleen - kengännauhojen solmiminen

Mielenkiintoista todeta yli neljäkymppisenä, ettei vielä osaa solmia kengännauhoja...

Vaihe 1 - irti mummosolmusta

Pelkästään se, kummin päin lenkkariin tekee rusetin alle jäävän vetosolmun vaikuttaa rusetin ulkonäköön ja pitävyyteen. Kyseessä on sama ilmiö kuin merimiessolmussa. (Ensin vasen  päältä, sitten oikea tai päinvastoin...) Katsopa solmimaasi lenkkaria. Jos rusetti on oikein tehty, ovat renksut vaakasuunnassa, ja kaikki hyvin. Jos renksut kampeavat ylös-alas, on solmu tehty pieleen. Se on ruma, ja se aukeaa helpommin. Tästä mummosolmusta itse läksin liikkeelle.

Youtubesta löytyy tätä havainnollistava videokin:

Vaihe 2 - suvereeni Ianin solmu

Australialainen Ian Fieggen keksi kengän solmimiseen solmun, joka tunnetaan keksijänsä mukaan nimellä "Ian knot". Ianin solmu on yksinkertaisuudessaan aivan ylivoimainen. Se on nopeampi tehdä, kauniin symmetrinen ja ennenkaikkea aukeamaton. Olen nyt juossut muutaman sadan lenkin lisäksi useamman maratonin, yhden 12h kisan ja yhden 100 km kisan pelkästään yksinkertaisilla Ianin solmuilla, (Ei teippejä tai tuplasolmuja.) ja kertaakaan solmu ei ole auennut. 

Solmun idean hahmottaminen ottaa tovin, ja sormitekniikan oppiminen toisenkin, mutta kokemuksesta takaan, että harjoittelu kannattaa. (Solmun arkikäytön lisäksi sillä on kiva hämmästyttää lapsia tai kavereita.)

Ianin solmun tekoon löytyy kuvallinen ohje Ianin omilta sivuilta. Solmu löytyy myös Wikipediasta.


Vaihe 3 - säädöt kohdalleen

Jalkoja on erilaisia kuten kenkiäkin, mutta kengän oletussopivuuteen ei ole pakko tyytyä. Erilaisilla lukitusnikseillä kengän sopivuutta pystyy säätämään omaan jalkaan tai makuun sopivaksi. (Tätä vaihetta itse vasta harkitsen...)

Runner's Worldin sivuilla on näihin säätönikseihin hyviä, kuvallisia ohjeita täältä, ja videoitakin täältä.

Mieti, montako askelta aiot elämässäsi vielä teputtaa ja montako kertaa lenkkarit sitoa, eli siitä vaan takaisin alkeisiin.