Uudet kengät ja ilmainen Runner's World

Minulla oli aamun lenkilläni allani parhaat juoksukengät, mitä olen ikinä omistanut, joten kenkäpari ansaitsee oman tarinansa tänne. Tarinaan liittyy oleellisena osana myös ilmainen Runner's Worls lehden sähköisen version ilmainen vuosikerta, eli siitä otsikko.

Ilmainen Runner's world vuosikerta

Lisääntyneeseen juoksuteorian tiedonnälkääni eväitä haeskellessani törmäsin äskettäin linkkiin, jossa luvattiin valinnaisen liikunta-/terveysaiheisen lehden e-versio rekisteröitymistä vastaan ilmaiseksi Coverleaf-palvelussa. Arvasin, että "uutiskirjeiltä" rekisteröitymisen myötä ei voi välttyä, mutta onneksi spämmikuorma tämän tilauksen myötä on ollut hyvin kohtuullista, ja kloppujen lopuksi jopa hyödyllistä, kuten tarinan jatko kertoo.

Sivusto, josta tuo ilmainen e-magazine on tilattavissa, löytyy täältä.


Uusi ihastus New Balancelta - muttei Suomesta :(

Edelle kuvatun rekisteröitymisen myötä inboxiin pukkahtanut Running Times:in uutiskirje kertoi syksyn uutiskenkien vertailusta, ja erityisesti minimalistiset juoksukengät herätti barefoottiin hurahtaneen meikäläisen kiinnostuksen. Joukosta erottui New Balancen kevyenkevyt malli 1400. New Balance ovat istuneet meikäläiselle tosi hyvin, ja kun vielä kenkä sai vertailussa kovimmat pisteet, oli (ki)innostus herännyt.

Tässä kyseisen vertailun NB 1400 -sivu.



Olihan ne saatava

Koska ensi kesäksi tarvitsen taas uudet kisakengät, ja hinku kenkien perään oli jo pelkästään luetun perusteella kova, oli ryhdyttävä hankintaprosessiin.

Sähköposti kotikaupungin New Balance -myyjälle tuotti myymäläpäälliköltä jo ennalta pelättävissä olevan vastauksen:

"Kyseinen malli ei kuulu Suomen maahantuojan mallistoon, eli ei ole ikävä kyllä saatavana."

Siispä nettiin. Paras, Suomeenkin toimittava 1400:n myyjä löytyi hetken haeskelulla. Runningwarehouse.com myi kenkää hintaan $79,95. Lisäksi "Running warehouse coupon" -haku löysi kauppaan sopivan 8% alennuskupongin, eli eikun kengät tilaukseen.

UPS-kiikutti maanantaiaamujna tilatut kengät kotiovelle ällistyttävällä nopeudella, jo keskiviikkoiltapäivänä. Arvonlisäveroineen ja UPS:n rahti- ja tullauskuluineen kenkien kokonaishinnaksi muodostui ($71,95 + $44,00) x 1,23 + 14 € eli noin 117 €. Ei erityisen halvat, mutta ei pahan kalliitkaan. Jos olisin malttanut kysellä/odotella mukaan yhdenkin kimppalaisen, olisi rahdin ja tullaiskulujen osuus puolittunut, ja kenkien hinnaksi jäänyt enää 90 €, mikä olisi jo aika mukiinmenevä hinta näin hyvistä kengistä.


Miltä meno maistui?

Torstaina kävin 1400:illa pienen reippaan ja tänään kevyen pitkähkön lenkin, ja blogikirjoituken teko yhdestä kenkäparista kai jo kertookin, miltä kengät tuntuivat. Alla oli epäilemättä parhaat juoksukengät, millä olen koskaan juossut. Kenkä istuu jalkaan kuin sukka, ja tätä oikeasti voisi ajatella käyttävänsä ilman sukkaakin. Kenkä on vaimennukseltaan 215 gramman kengäksi yllättävän pehmyt, vaikkakin ilman muuta on melko ohutpohjainen ja hyvin kevyesti tuettu. Löysä tuki ja ohut pohja sopivat meikälaiselle viime kuukausien barefoot-innostuksen ja harjoitusten päälle kuin nenä päähän.

100% varmuudella juoksen seuraavan maratonini näillä tai tällaisilla kengillä.

Varmasti nämä kengät eivät ole kaikille parhaat, mutta itselläni NB:t toimivat (Esim. viimeisin maratonennätys 3:10 Vantaalla on juostu New Balance 905:illa, ja viime aikojen suosikkini, kohta eläkkeelle juostu "normaali" kenkäni on ollut NB 759.

Jos kevyempi ja vähemmän tuettu juoksukenkä kiinnostaa, ja alajalka osaa jo tehdä hommansa ilman ylimääräisiä tukia, on tässä loistava kenkämalli.


Näitä lisää?

Normi pitkähkö lenkkikin meni näillä niin mahdottoman mukavasti, että luulen juoksevani näillä keleistä riippuen talven mittaankin paljon lenkkejä. Tämä pari siis saattaa olla lopussa jo kesän 2012 kisoihin, eli olisin tilaamassa jossakin vaiheessa kevättä tai alkukesää uutta tällaista paria. Kuten ylempämä jo laskeskelin toimituskulujen osuutta kengien hinnassa, kimppahankinta saattaisi kiinnostaa. Eli jos olet kiinnostunut hankkimaan tällaiset kengät jossakin vaiheessa kevättä, laita viestiä anttut ät mbnet.fi.

Toisaalta, jos Suomen New Balancen maahantuoja/myyjät saavat riittävästi kyselyjä 1400:ista, luulisi näitä tulevan Suomeen kauppoihinkin myyntiin.

Helsinki City Maraton 2011 -raportti, menoa "sykkeettä" edelleenkin

Helsinki City maratoniin 2011 ei kummoisempaa dramatiikkaa liittynyt. Mielenkintoisin piirre juoksussa oli juosta taas ilman syketietoa, tällä kertaa tarkoituksellisesti.

Kuva HCM 2011 startista HCM:n virallisilta sivuilta

Mukaan ja matkaan

Mukaan siis lähti (Tukholmasta poiketen :)) myös vyölaukku geeleineen ja Sports Tracker -puhelimineen. Lähtölaukauksen kajahdettua Sports Trackeriä käynnistäessäni onnistun jotenkin painamaan päälle jonkin pimeä-asetuksen, ja näyttö tummeni kirkkaassa valossa lähes lukukelvottomaksi. Ajattelin tämän olevan jokin ylemmän tahon viesti, että jo harkitsemani meno ilman sykkeen seurantaa on oikeasti hyvä idea, ja laitoinkin kännykän vyölaukkuun ottaakseni sen sieltä esiin seuraavan kerran vasta maalissa.

Askellusta

Pitkin kesää olin pikkusen opiskellut ja harjoitellutkin askelluksen hiomista paljasjaloin ja minimalistijalkineilla. Ajoittain tunsinkin askeleen rullaavan aiempaa sulavammin ja myös aiempaa paremmalla rytmillä. Oma tunne tietysti on eri asia, kuin miltä meno päällepäin näyttää. Jonkinmoisen vahvistuksen tuntumaani kuitenkin sain kuullessani yleisöstä katsojan kommentoivan juoksuani toiselle katsojalle "uskomattoman kevyen" näköiseksi. Sulomusiikkia korville

Olin oppinut, että optimaalinen tahti on niinkin nopea kuin 90 askelparia minuutissa, ja omat mittaukseni ennen askellukseen huomion kiinnittämistä olivat jossain 75-80 askelparin tuntumassa. Tuolloinen lenkkikännykkäni ei vielä osannut laskea askelia kuten nykyinen Nokia C5:ni, jotan varsinaiset näytöt askeleen tihenemisestä puuttuvat.

(Melko) tasaisella väännöllä maaliin saakka

Tallennettu data näyttää juoksun menneen oikein mukavan tasaisella väännöllä lukuunottamatta jonkinlaista muurin tynkää noin 36 km vaiheilla. Mitään nimettävää ongelmaa tietyissä lihaksissa, vatsassa tms ei ollut, mutta meno vaan alkoi hiipua. Jonkinlaisen ryhtiliikkeen kuitenkin sain tehtyä noin 40 km:ssä, ja loppu meni taas vähän parempaa vauhtia.

Viiden kilometrin paloiksi pilkottuna taival näyttää tältä: (Kuvaajassa nopeus ja syke. Kuvaa klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi.)

Myös pikku Maija äiteineen oli jälleen reitin varrella kannustamassa parissakin kohtaa, ja nyt onnistui ensimmäistä kertaa myös "läpyn" antaminen isille! Lisäpuhtia menoon tästä läpystä tuli noin 1.21 gigawattituntia.

Voittajafiilistä stadionilla

Stadionille maaliin tulo on aina yhtä hieno päätös juoksulle, ja pieni taapertaja voi tuntea itsensä hetken aikaa Gebreselassieksi, Macauksi tms oikeaksi maratoonariksi. Tällä kertaa flunssan vuoksi juoksemisen väliin jättänyt kaverini oli stadionilla kameransa kanssa, ja niinpä stadionilta on nyt muutama kuvakin.

Ohitus naisten sarjassa 19. tulleesta Kajaanilaisesta suunnistajatytöstä oli tärkeä päänahka, ja ohituksen ikuistuminen kuvaksi hienoa: (Kiitokset kuvasta Tuokille!)

Mitä jäi käteen

Uusi ennätys, Aku Ankan autosta tutut numerot 3:13 oli Tukholmaa selvästi lämpimämmän ja tuulisen sään vuoksi hyvä parannus, vaikka loppuajassa parannusta olikin vain yksi minuutti.

Sykemittariton (tai sitä seuraamaton) meno oli taas niin mukavaa, että päätös juosta maratonit jatkossakin sykettä mittarista seurailematta oli nyt valmis.

Teoriaopinnoistani kesältä oli jäänyt askellusaiheiden lisäksi mieleen myös ravinnon merkitys erityisesti palautumisessa, ja nyt panostin palautumisravintoon. Rasvojen karttelu, ja sopiva hiilihydraattien ja proteiinien saanti heti kisan jälkeen ja muutaman päivän ajan tekikin palautumisesta Tukholmaan verrattuna moninkertaisesti nopeampaa. Kisan jälkeen totutusti korkealle jäänyt painokin palautui aikanaan helposti. Vaa'an tuijottelu ja painon pudotuksen yrittäminen heti kisan jälkeisinä päivinä kannattaa siis ehdottomasti unohtaa.

Tukholman maraton 2011 raportti - "Luomumaraton"

Tiden lider

Tukholman maraton 2011 muutti kokolailla ratkaisevasti loppuelämäni maratonit, joten raportti ansainnee paikkansa täällä näin viiveelläkin.Lisäksi lupailin raporttia ainakin hieroja-Tomille, joten laitan raportin nyt tänne viiveestä huolimatta. (En ole tullut käyneeksi Tomilla Tukholman valmistelun jälkeen.)

Lentäen jo perillä, vatsa täynnä

Tänä vuonna olimme päättäneet mennä Tukholmaan lentäen ja juhlia onnistunutta suoritusta illallisella Tukholmassa ja hotellissa yöpyen. Herätys oli tästä syystä kohtalaisen aikainen, ja aamiainen runsas.

Näin jälkeenpäin ajatellen aamiaisen koostumus ei ollut ihan optimaalinen, mutta tästä lisää Vantaan maratonin 2011 raportissa. Täysiä vesipulloja ei tietenkään saanut lentokoneeseen mukaan, mutta onneksi matka oli lyhyt, ja Arlandan kioskit auki. Arlandasta ostin siis vielä pikkusen vettä ja juotavan jogurtin.

Onnekkaan katastrofin alku

Olin varannut mukaan valmiiksi ladatun vyölaukun, jossa oli kaksi sadan gramman geelipussia, pikku pussissa merisuolarakeita mahdollista kramppitilannetta varten ja lenkkikännykkäni Nokian C5 Bluetooth-sykevyöllä. Myös sykemittarini siis.

Kirsi-vaimon veli vaimoineen oli jo hakenut osallistumisnumeropakkaukset, ja pakkauksesta löytyi sponsorilahjana toinenkin vyölaukku. Vitsailin vaihtavani vaimolta lahjaksi saadun ja monessa kisassa mukana olleen vyölaukun tähän uutuuteen, mutta tietenkään en sitä (tietoisesti) tehnyt.

Tästä tilanteesta lähti "Luomumaraton" muodostumaan:

Kauhua kisapaikalla

Sopivan verryttelykävelyn hotellilta urheilukentälle jälkeen olikin jo aika viimeistellä kisavarustus. Kassista esiin starttipullo (englanniksi kuulemma primer) ja vyölaukku, hieno, upouusi, mutta tyhjä vyölaukku! Turkanen sentään, oikea vyölaukkuni oli hotellilla, eikä mitään keinoa saada sitä ajoissa pelipaikalle.

Koko vartalon kylmäävä kauhun hetki hukkaan menneestä 7 kk harjoitusohjelmasta ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ja pää alkoi jo työstää tilanteesta selviämistä. Lopulta sain tsempattua itseni ajatukseen itsensä kuuntelemisen taidosta ja hyvistä tarjouksista matkan varrella. Geelejähän Tukholmassa ei jaella, mutta onpahan banaania, suklaata, kurkkua... Kyllä se siitä.

Turistina Tukholmassa

Starttaamaan pääsin edellisen vuoden sijoituksen pohjalta netto- ja bruttoaikojen mukaan alle minuutin päässä kärjestä, ja siinäpä sitten teputtelin ilman sykemittaria ja vyölaukkua. Vanhan Suunnon ranteessa toki laitoin mittaamaan aikaa.

Mukavaa oli mennä! Hieno ilma, ja sykemittarin tuijottelun sijaan omalla tuntumalla, maisemista ja kannustajista nauttien meno oli erittäin mukavaa, ja niin matka kuin aikakin tuntui etenevän nopeasti. Urheilujuomaa ilman veden siemailua välillä join joka juoma-asemalla ja popsin rennosti erilaisia banaanit, suklaat, rypälesokerit ja kurkut, mitä matkalla tarjottiin.

Kramppailuja tai kolotuksia ei esiintynyt, ja vauhti tuntui pysyvän tasaisena loppuun saakka. Jälkeenpäin havaitut pari mustaa varpaankynttäkään ei matkalla tuntunut lainkkaan.

Puolitoistavuotiaan Maija-tyttöni kannustajana mukana olo äitinsä kanssa toi matkaan oman lisänsä. Rakkaiden näkemisestä reitin varrella saatu boosti kestää helposti kilometrejä, ja seuraavaa näkemistä odotellessa menee kilometrejä lisää.

Stadionin kello

Olin haaveillut varovasti ensimmäistä kertaa alle 3:20-ajan saavuttamisesta, joten 3:14-ajan varmistuminen stadionin kellosta oli tietysti yyberhieno hetki.

Palautuminen

Ainoa tavallaan pieleen mennyt asia täälä maratonilla oli lopulta oikeastaan palautusravinto. Tukholmassa ei ole tarjolla varsinaisia palautusjuomia, ja ravinto on melko sekalaista, mukana myös rasvaa, mikä näin jälkeenpäin opittuna on lähes myrkkyä lihasten glykogeenivarastojen täydennyksessä.

Heikkolaatuisen ravinnon heti kisan jälkeen kruunasi vielä pitkäksi venynyt ravinnoton ja ehkä niukkanesteinenkin aika ennen varsinaista illallista. Palautumisaika verrattuna tuntumaan juostessa oli kaikenkaikkiaan luvattoman pitkä. Parilta maratonilta Tukholman jälkeen paremmalla ravinnolla palautuminen on ollut aivan eri planeetalta.

Lopputulema ja tuntemukset

Myös tulokset ja väliajat netisää kertovat kisan menneen tasaisen vahvasti:
http://results.marathon.se/2011/index.php?content=detail&fpid=search&id=9999991386F594000003D161&lang=FI&event=STHM&ageclass=
Kilometriajat osuvat kaikki 9 sekunnin sisään, ja sijoitus paranee pikkuhiljaa loppua kohti niinkuin kuuluukin, koska pääosa juoksijoista aloittaa liian kovaa ja väsyy loppua kohti. Loppusijoitus, 981. koko porukasta ilmeisesti upgreidaa meikäläisen lähtökarsinan ensimmäiseen (pl. kärkisarja) karsinaan vuonna 2012.

Mukava kisa, mukava reissu, oma ennätys, paljon muuta ei voi toivoakaan. Geeleillä on edelleenkin mielestäni oma tilauksensa maratonilla, mutta sykemittarittomuuskokemus oli jättävä jälkensä meikäläisen maratoneihin ehkä koko loppuelämäksi, kuten seuraavista raporteista käy ilmi.

Kuvassa isin-kengissä-Maijan leluksi päätynyt, ratkaiseva vyölaukku:

Retro-soittoäänet kännykkään

Nostalgiset fiilikset yllättävät joskus mitä erilaisimmisa tilanteissa.

Olin etsiskelemässä kellarista jotakin, kun käsiini osui metallinhohtosininen Nokia 6150! Kapula näytti niin tutulta ja kivalta, että oli pakko ottaa se mukaan.

Puhelin laturiin ja SIM-kortti sisään. *Hienon* yksivärisen käynnistyskuvan jälkeen piti saada selville puhelimen ikä. Kuinkas se menikään, tähti-ruutu-jotakin... Hmm, *#06# näytti vain IMEI:n, mutta sitten mieleen palautunut *#0000# näytti päiväyksen 10.11.1999!

Kaksitoista vuotta aikaa, ja puhelin näytti ja tuntui niin tutulta, niin tutulta! Mieli alkoi jo tässä vaiheessa palailla noihin aikoihin, mutta soittoäänivalikko vasta todenteolla heittikin minut vuoteen 1999. Tutut soittoäänet, joita itsekin tuli monia käytettyä, toivat yllättävän vahvasti mieleen sen ajan, työt, paikat ja kaverit. Joillakin oli käytössä sama soittoääni about vuosia. Esimerkiksi Wilhelm Tellin teeman kaikuminen työpaikan käytävillä kertoi varmuudella Jukan olevan lähistöllä. :)

Kunnon aito ja alkuperäinen piipitysversio Nokian Grande Valsesta, eli THE Nokian Soittoäänestä tuntui entistä arvokkaammalta nyt, kun Nokiassa myllertää, ja uutta Nokian tunnusmusaakin ollaan kilpailulla hakemassa.

Pakkohan nämä klassikot oli sitten saada talteen ja käyttöön. Virittelin studion pystyyn läppärin ja ilmaisen Audacity-softan kanssa, ja pian äänet olivatkin tiedostoina levyllä ja siitä USB-kaapelilla myös N900:ssani.

Ensimmmäiseksi soittoäänekseni valitsin "Polskan", viestin ääneksi perinteisen tuplapiippauksen ja sähköpostin ääneksi hiljaisen piippauksen. Ja ou jees, äänet kuuluvat hyvin meluisassakin, musiikkiinkaan ei kyllästy kahden kuuntelun jälkeen, ja satunnaiset ihmisten reaktiot wanhaan ääneen hienossa älypuhelimessa ovat kiinnostavia.

Itsestänin tämä retro-soittoääniuudistus oli niin piristävä, että halusin saada äänet muillekin ladattavasti. Sopivasti saatavilla ja melkein aihepiiriin sopivana oli saatavilla Siptune.netin palvelimen kulma, ja sieltä äänet nyt löytyvät.

Eli käy kuuntelemassa ja halutessasi lataamassa kännykkääsi "Persuasion", "Etude", "Mozart 40" ja muut tutut Siptune.netistä.

Sommaren är kort - eli turkanen, kun kesä taas meni vauhdilla!

On se mieletöntä. Vasta pari päivää sitten suunniteltiin kesän puuhia, ja nyt pitäisi alkaa raahailla puutarhakalustoja talvelta suojaan koivunlehtien kellastamalla pihalla.

Kyllä kai paljon tapahtuikin, mutta paljon jäi tekemättäkin. Yksi tekemättä jäänyt on ne niin monista aiheista kirjoiteltavat jutut tälle blogisivulle. Itseäni ja ehkä tänne osuvia lukijoitakin innostavia asioita on tapahtunut, mutta blogissa jakamisen on aika-/energiapula torpannut.

Kesä tuntuu olevan mobiilinetin antennikaupassa yllättäen vuoden vilkkainta aikaa. Hienoa tietysti, että yrityksessä tapahtuu ja kauppa käy, mutta ajan ja jaksamisen riittämättömyys kyllä kaikenkaikkiaan sävytti tätä(kin) kesää.

Tähän blogiin liittyen, Helsinki City Maraton ja Tukholman maraton on juostu, mutta eri tahoille luvattuja raportteja en ole saanut aikaiseksi. Tänne sopivia nikkarointeja ja niksejäkin on ollut mielessä samoin, kuin kesän reseptikokeilujakin.

Chilipuolella blogin lisäksi myös itse harrastelu on jäänyt pahasti vasemmman käden puuhaksi. Kasvihuone on pystytttämättä, chilit pääsivät ulos pannuhuoneesta vasta myöhään kesällä ja kärvistelevät nyt yhä taimiasteella ulkona kylmenevissä syysöissä.

Kummasti viimeisimmästä kirjoituksesta kuluvan ajan venyminen myös korottaa kirjoittelukynnystä. Pitkän tauon jälkeen miettii, että mikähän olisi riittävän iso juttu uudelleen aloitukseen, ja lopulta blogiin ei päädy mitään, ja kynnys yhä nousee. Vicious circle kerrassaan.

Tämä valitusveisu toimikoon uuden alun siemenenä ja verryttelynä, ja ehkäpä syksyn ja talven mittaan tänne alkaa taas tulla juttua lisääntyvässä määrin. Juoksukipinä ainakin on vain kasvanut, ja kun siihen liittyen on tullut paljon opiskeltua ja opittua, tekisi kovasti mieli jakaa opit muillekin aiheesta kiinostuneille. Blogin sijaan/lisäksi oma juoksuaiheinen sivustokin on käynyt mielessä.

Juoksuun liittyy läheisesti myös ravinto, ja kokeilut/kertomistarve urheilijan ravinnosta terveellisellä mutta herkullisella tavalla paineilee takaraivossa varsinaisten juoksuaiheiden lisäksi.

Tässä viikolla törmäsin Nokian 6150-vanhukseen, ja siitä seurasi lopulta myös nettiin ladattavia tiedostoja, joten tämä aihe saa avata Antun blogin syksyn uuden, uljaan nousun. Seuraavassa kirjoitelmassa siis...

Asus WL-330N3G - pikkuriikkinen monitaituri

Olen saanut olla mukana testaamassa Asuksen uutta WL-330N3G 3G/WLAN-monitoimireititintä. Tässä pikamaistit tästä pikku monitaiturista.


Pieni koko, vaatimaton tehontarve

Asus WL-330N3G on pieni. Ulkomitat ovat vain 90 x 39 x 13 mm. Liittiminä on RJ45 liitin verkkokaapelille, USB-liitin 3G-modeemille ja Micro-B USB-liitin virtalähteelle tai PC-kaapelille.

Merkkivaloja laitteesta löytyy 3G, Ethernet, WLAN ja Power.

Teoriassa reititin toimii suoraan tietokoneen USB-portin jännitteellä, mutta 3G-modeemikäytössä sähkön riittävyys riippuu varmasti modeemin virrankulutuksesta ja tietokoneen USB-portin antaman jännitteen vakaudesta. Laitteen mukana toimitettavalla Y-kaapelilla voi varmentaa sähkön riittävyyttä käyttämällä yhtä aikaa kahta PC:n USB-porttia, ja toimitukseen sisältyvällä virtalähteellä käyttö onnistuu ilman PC:täkin.

USB-portti on siis vain jännitteensyöttöä varten, ja tietokoneen kytkentä tapahtuu LAN:n tai WLAN:n kautta. Tämä ehkäisee modeemiajuriongelmat ja mahdollistaa ongelmattoman käytön myös Linux- tai Mac-koneissa.


Paljon ominaisuuksia pienessä rasiassa

Päävalikosta on valittavissa kuusikin erilaista käyttötilaa:

Router
- Tässä tilassa W-330N3G toimii normaalina WLAN-reitittimenä jakaen ADSL- tai kaapeliyhteyden usealle käyttäjälle.

Access Point
- Tämä tila mahdollistaa Asus jakaa lähiverkon langattomasti käyttäjille.

Universal Repeater
- Tämä ominaisuus tekee mahdolliseksi laajentaa olemassa olevan WLAN-verkon kuuluvuutta toimimalla langattomana toistimena.

Ethernet Adapter
- tässä moodissa LAN-liitännällä varustetuut laitteet, kuten verkkokirjoittimet, digiboxit tai pelikonsolit saa kytkettyä verkkoon WLAN:n kautta.

Hotspot
- tässä tilassa reititin toimii WLAN hotspotina

3G Sharing
- 3G-yhteyden käyttö LAN-kaapelilla tai jakaminen usealle käyttäjälle WLAN:n kautta onnistuu tässä käyttötilassa


Selainkäyttöliittymä

Käyttöliittymä selaimen kautta on varsin selkeä ja mukava käyttää. Oikeassa yläkulmassa majaileva "tohtori" antaa ohjeita ja ilmoituksia puhekuplina.

Mobiilinetti taloon ja tien päälle

Siptunen kautta itseäni eniten kiinnostava ominaisuus on 3G-yhteyden jakaminen.

Nettitikku/mokkula kytketään reitittimen USB-porttiin, ja useimmat Suomen markkinoiden modeemeista kytkeytyvät helposti AUTO-asetuksella. Suomalaisten suurimpien operaattoreiden asetukset löytyvät valmiina valikosta.

Ainakin testausaikana Asukselta saatiin oikein mukavasti uusia ohjelmistoversioita uusimpien modeemien tukemiseksi, joten voisi odottaa, että modeemituki on jatkossakin hyvä.


Edistyneempää käyttöä

Edistyneempään käyttöön löytyy Advanced Setting -valikosta optioita oikein mukavasti. Muun muassa monipuoliset WLAN-asetukset, porttiohjaukset, dynaaminen DNS useammalla palvelulla, palomuurin filtterit, ohjelmistopäivitys ja kattavat logit ovat käytettävissä.

Yhteenveto

Näillä näkymin Asus WL-330N3G on tulossa Suomessa myyntiin huhtikuun lopulla. Ymmärtääkseni reitittimen hinta tulee olemaan ominaisuuksiin nähden kohtuullinen, joten voisin kuvitella, että reititin löytää helposti paikkansa Suomen 3G-reititinten pienessä joukossa.

Onnistumisia ja pettymyksiä

Joskus onnistuu, joskus ei. Niin urheilussa kuin muussakin elämässä.

Pettymyksen hetkellä,  jos vaikkapa flunssa peruu suunnitellun kisan, tai reisikramppi katkaisee menon alle 2 km maalista, (omia kokemuksia) alla olevasta videosta voi tunnustella harmituksen todellista tasoa.

Kotirataultra, 50 km pitkä lenkki

Sepon kotisivuilta löytyvä virtuaalis-yhteisöllinen juoksutapahtuma nimeltään Kotirataultra sai meikäläisenkin innostumaan mukaan. Ideana on juosta 50 km (tai 25 km) vapaavalintaisella reitillä 30.1. tai vaihtoehtoisena päivänä helmikuussa. Itse valitsin tämän tammikuun päivän.

Ajattelin, että tämä on hyvä maratonharjoitusten pitkä lenkki kerrankin oikeasti pitkänä, eli tuumasta toimeen. Pitkän matkan lisäksi myös juomavyön  pullojen vetoisuudenkin vuoksi päätin turvautua yhden varikkopysähdyksen taktiikkaan.


Osa 1, Lumikenttien kutsu

Päätin tehdä ensimmäisen 25 km maaseudulla, venyttäen vanhaa tuttua ns. Ryttylän lenkkiä pienillä lisäkiemuroilla. Sports Tracker näyttää kartan ja käppyrät. Muutama kuvakin sieltä löytyy.

Alkumatkan suunta oli kohti pohjoista, ja napakka pohjoistuuli otti luulot pois, vaikka kalsarikerroksissa kyllä löytyi.

Kun klyyvarin sai kohti etelää, oli meno jo mukavampaa, ja aurinkoiset peltoaukeamat hienoja.

Koko päivän juoksuja jarrutti pelottavasti koholla ollut syke. Vauhti oli 110-120:n luokkaa, mutta syke ei silti tahtonut millään pysyä alle 130:ssa. Koska olo oli kuitenkin muuten ihan hyvä, hissuttelin eteenpäin syytellen sykkeestä perjantai-illan lauantain aamiaiseksi venähtänyttä ja Tipattoman päättänyttä TexMex-illallista.


Varikkopysähdys

Puolivälin pysähdys kesti reilun parikymmentä minuuttia, ja tauolla nautin armaan vaimon tekemän 3 dl "voimapirtelön", latasin juomavyön ja pikkusen kännykän akkua. Ykkösosan yhteydessä  kehumistani kalsarikerroksista lähti toinen kerros pois, ja jalkaan kuivat sukat sekä nyt nastattomat kengät.


Osa 2, Taaperrusta taajamassa

Toisella puoliskolla sykekummastelu jatkui. Sydän yritti kiihdytellä sykettään, ja minä yritin jarrutella vauhtiani. Kaikenkaikkiaan meno oli loppua kohti aikamoista tantrataaperrusta eikä erityisen mukavaa. Reitiksi valitsin nyt lumikenttäkokemuksen viisastuttamana kaupungin kiertelyn tuulelta suojassa.

Myös kakkoskierroksen kartta ja kuvaajat löytyvät Sports Trackeristä. Kuvattavaa Riihimäen ympäristöstä ei paljon löytynyt, joten 46 km kohdalla päätin lopulta ottaa kuvan itsestäni. Tuon edustavan kuvan kiehtovin piirre on hämmästyttävä yhdennäköisyyteni isoäitini kanssa.

Aikaa kakkoskierroksen tantrailussa meni 2 h 45 min, eli 10 min kauemmin kuin ensimmäisessä puoliskossa.





Kannattiko?

Lähipäivät kertovat, johtuiko kohonnut syke tulevasta taudista vai menneestä meksikolaisesta. Jos ensin mainitusta, ei lenkin tekeminen varmasti ollut viisasta. Olo kuitenkin oli muilta osin - ja on edelleenkin - ihan hyvä, joten meksikolainen tuntuu todennäköisemmältä.

Aurajuustomureke - tietysti punaviinin kera, koska siinä on Aurajuustoa - upposi hienosti, joten vatsa ei ilmeisesti pahastunut kahdesta litrasta urheilujuomaa. Saunassa totesin kaikkien varpaiden kynsineen olevan tallessa, mikä on hyvä asia myös. Lihakset, nivelet ja jänteet tuntuvat hyviltä, ja luulen, että ovat OK vielä huomennakin. Pieni hiertyminen nänneissä ja toisessa kainalossa ovat ainoat vaivantapaiset, mutta niin mitättömiä, että ei välttämättä kannattaisi tässä edes mainita.

Mukava oli itselleen todistaa, että tällaiseen lenkkiin pystyy, ja onhan seuraavalla maratonilla asenne tietyllä lailla uusi: Koska jopa 50 kilometriä on joskus menty, täytyy 42 km mennä helposti.

Chilit 2011 - Pikkuset vesisängyssä

Nonni, nyt on pikkuset kellineet vesisängyssään jo kaksi päivää:



"Vesisänky" on tiskirätti parin sentin vaahtomuovin päällä astiassa vettä pohjalla, vesisängyn lämmittimen päällä, ja katettuna kotaktimuovi-ikkunoidulla pahvilaatikolla. Vesisängyn lämmitin on säädettu 28 asteeseen, termostaatti on lämmittimen päällä laatikon vieressä, ja lämpötila laatikon sisällä pysyy oikein tasaisesti 27 asteen tuntumassa. Veden keitin ja seisotin päivän ennen siementen laittoa, ja aluksi kaadoin rätin päälle kiehuvaa kamomillateetä. (Homehtumistaipumusta ei kyllä Apache-testikierroksellakaan ollut, mutta varma on aina varma.)

Apache-harjoituksen pohjalta itävyys tässä oli erittäin hyvä, joten sama ratkaisu on nyt käytössä varsinaisellakin sadolla.

Ja hyvältä näyttää nytkin. Chilhuahle Negrolla (ruutu 9) on mahti hännät jo alle 2 vrk "kylvöstä", ja myös Chilhuacle Rojo, Intian F1 Hybrid, ja jalapeño Summer Heat alkavat pullistella:



Ruudukko siis:

1 Aji Angelo
2 Ancho Mulato
3 Ancho San Luis
4 Bajio
5 Bishop's Crown
6 Chilaca
7 Chile de Arbol
8 Chilhuacle Amarillo
9 Chilhuacle Negro
10 Chilhuacle Rojo
11 Chilli
12 F1 Hybrid
13 Guajillo
14 jalapeño Hercules
15 jalapeño Summer Heat
16 Lemon Drop
17 Manzano
18 Negro
19 Pimento
20 Puya
21 Zavory

Tulossa vielä:

22 New Mexico Joe E. Parker
23 Serrano

Näistä parempi taulukko (hankintapaikat, ominaisuudet, käyttötarkoitukset, kasvun seuranta...) on työn alla lähipäivinä. Lajikkeita on liikaa, mutta täytyy näin aluksi hakea kokemusta eri lajeista, ja ensi kaudella kai osaa jo keskittyä johonkin.





Testi-Apachet voivat paksusti. Juuret alkavat näkyä kertakäyttötuoppien seinillä jo pohjaan saakka, joten isommat ruukut jo sopivasti tarjouksesta löytyneenä odottamassa upgradea lopulliseen ruukkuun:



Tuntuvat viihtyvän pannuhuoneessa uuden ufo-lampun alla. Tuuheutta tulee kovasti, ja kukkanuppuakin pukkaavat jo. Saksin nuppuja vielä sitä mukaa pois. Keskittyisivät ensin kasvamiseen.

Entä mitä kuuluu yksyllä henkihieverissä olleelle Äiti-Apachelle? Se voi työpöydällä parin kasvi-ESL:n alla hienosti! Lehvästö on tuuhentunut paljon, ja useampi podikin on jo hyvällä alulla näin keskellä talvea:



Tämä siis päättää myös Apache-kisan tarinan, koska tässä ei paljon mitään kiinnostavaa enää tapahdu. Puskat päätyvät kavereille viemiskukiksi, jos joku sattuu kylään kutsumaan.

Askelmittari taaperolle

Maijassa (1v 2kk) on selvästi maratoonarin vikaa. Olen ihaillut tuota tauotonta touhua ja taaperrusta, joka keskeytyy vain ruokailun ajaksi ja väsymyksen voittaessa. Kaipa tuota tekee muutkin taaperoikäiset, mutta ainakin tämä rakas tyttäreni on aikamoinen Duracell-pupu.

Kirpparilta löytynyt askelmittari antoi idean laskea, kuinka monta askelta Maija ottaa päivässä, ja askelmittaus puolestaan antoi idean videoida mittausprojekti.

Tässäpä tulokset niin videoinnista kuin askelmittauksestakin:

http://www.youtube.com/watch?v=PqPcuMXwhA4

(Vaippaa toki vaihdettiin päivän aikana muutaman kerran, vaikkei sitä videolla näykään... :))

Teknari - "Täysin uusi media"

Täysin uutena mediana mainostettu Teknari on kiinnostava ja alustavasti hyvinkin toimivan oloinen paketti.

Katsoin eilen TV:stäkin tulleen ensimmäisen jakson "heräillessäni" MTV3:n katsomosta http://www.katsomo.fi/?progId=58122 ja perään kurkkasin nettilehteä http://teknari.fi.

Ohjelma ja netissä ilmestyvä nettilehti on aika kiinnostava konsepti. Nettilehti ei ole enää pelkkä lehti, vaan sivuilla on sisältöä täydentämässä esimerkiksi videonappeja, jotka ovat osin TV-ohjelman kanssa yhteistä, osin muuta materiaalia. Sivuilla on myös esimerkiksi "numeropalloja", joista on helppo vaihdella muuttuvia kuvia.

Aihepiiri on hyvin paljon puolikaima Tekniikan Maailman alueelta, mikä ainakin meikäläiselle myös TM:n tilaajana istuu oikein mukavasti.

Nettilehden käyttöliittymä toimii! Sivut ovat ikäänkuin ruudukkona, jossa oikealle siirrytään seuraavaan artikkeliin, ja alaspäin pääsee lukemaan kutakin artikkelia pidemmälle. Lehteä on luonteva selailla etusivujen tasolla ja pureutua syvemmälle itseä kiinnostaviin juttuihin. Selailu onnistuu hiirellä tai kosketusnäytöllä kuvan nuolinapeista tai nuolinäppäimillä, ja sivut vaihtuvat erittäin ripeästi.

Tableteissa Teknari on varmasti erityisen kätevä. Omassa N900:ssanikin saattaisi olla ihan toimiva taskulehti, mutta ainakaan vielä ei siirtyminen etusivua pidemmälle onnistunut millään keinolla. Nuolia ei jostain syystä näy, ja nuolinäppäimet eivät toimi. Pitänee antaa palautetta ja odotella korjausta.

TM-henkisille suosittelen vilpitömästi Teknariin tutustumista, ja mielenkiinnolla odotan tulevia "numeroita" ja N900-tukea.

Intian siemenpussit

Pyysin intialaista kaveriani lähettämään sikäläisiä chilin siemeniä, ja perjantaina posti toikin Intian terveiset:

Paprikapussin otsikko "Capsi cum" sai kyllä (englannin slangisanan cum merkityksen tietäen) repeämään täysin.

"Chillin" syvin olemus jää nähtäväksi, mutta "F1 hybrid" on selvästi tarkoitettu naposteltavaksi formulakisoja katsellessa.

Kyllä nuo chilin siemenet ainakin täytyy itämään tökätä, mutta tiedossani olevat vihreän paprikan käyttökohteet ovat kyllä aika olemattomat. Vai onko jokin ruokalaji, missä vihreä paprika on erityisen hyvä?

Tukholman maraton 2011

Kuva kesäisestä Tukholmasta on kovin kovin kaukana tammikuisesta Suomesta. Juoksusäävaihtoehtojen ollessa keskitalvella irvistyksen kasvoille jäätävä pakkanen tai silmälaseihin tarttuva ja jalkojen alla pöperöityvä nuoskalumi, on juoksumotivaation ylläpitämisessä omat haasteensa. Niinpä ajattelin jakaa omia tavoitteitani ja harjoitteluani tässä blogissa. Jo ajatus siitä, että joku saattaa blogia kurkata, kannustaa tiettyyn ryhtiin.

Varsinainen Tukholman maratonille tähtäävä harjoitusohjelmani alkoi jo itselleni ennätyskaukaa, marraskuun alussa, ja melko orjallisesti olen onnistunut toistaiseksi ohjelmaa noudattamaan. Vaimon syntymäpäivä järjestelyineen jätti yhden lenkin väliin, ja joulukuun lopun akillesvaivat vaihtoivat juoksulenkit viikon ajaksi cross-traineriin.

Ajattelin tässä blogissa raportoida etenemisestäni Tukholman tavoitteiden kanssa, kirjoitella juoksuvuosien aikana tekstiileihin tarttuneita oppeja ja kaikenkaikkiaan jakaa taaperrusta kohti h-hetkeä.

Tällaisia aiheita ala-alueineen olisi mielessä:

- Harjoitusohjelma - Move!-nettivalmentaja
- Tilastointi - Sports Tracker -palvelu
- Sykerajat - Kynnys- ja harjoittelusykkeet
- Kotirataultra - Omatoiminen 50 tai 25 km Sepon kotisivuilta 30.1.11
- Painonhallinta - Tavoitteet, toteumat, ravinto, alkoholi
- Vaivat - Akilles, lonkankoukistajat, takareisi, hoitokeinot
- Venyttelyt - Aktiivinen kohdevenyttely
- Juoksutekniikka - "Pakaran aktivointi"
- Maraton - Mielessä pidettävää kisapäivänä ja kisassa

Kommenttilinkki alla. Kommentit viestiksi vierailusta ja kannustimeksi harjoitteluun ovat tervetulleita.

Pieni englanti-suomi chilisanasto

Chili- ja kokkaussivuilla vastaantulleita englanninkielen sanoja sekä amerikkalaisten reseptien mittayksiköt:

Chilin kasvatus:
acclimatising - kouliminen
blight - vitsaus
cotyledon - sirkkalehti
crop - sato
foliage - lehvästö
germination - itäminen
hardening off - kouliminen
harvest - sadonkorjuu
membrane - (chilissä) siementen kiinnike
mildew - home
mold - home
mulch - kate
peat - turve
plant - taimi, kasvi
prune - karsia
scion - taimi, vesa
seed - siemen
seed leaf - sirkkalehti
seedling - verso
soil - multa
sow - kylvää
sprout - itää
stem - varsi
subside - laantua (polte)
toughening - kouliminen
vein - (chilissä) siementen kiinnike
waterglogging - (juurten) ylimärkyys
wilt - kuihtua
yield -tuotto

Reseptit:
allspice - maustepippuri
bay leaf - laakerinlehti
brittle - krokantti
broth - liemi
canola - rapsi
caraway - kumina
char - grillata
chicken stock - kanaliemi
chive - ruohosipuli
chop - pilkkoa
cider vinegar - omenaviinietikka
cilantro - korianteri
cinnamon - kaneli
clove - neilikka
culantro - meksikolainen korianteri
cumin - juustokumina
condiment - lisuke
fennel - fenkoli
garlic clove - valkosipulin kynsi
grate - raastaa
mace - muskotti
marjoram - meirami
nutmeg - muskotti(pähkinä)
parsley - persilja
peel - kuoria
peppercorn - pippurin marja
rind - kuori
rosemary - rosmariini
rutabaga - lanttu
saffron - sahrami
sage - salvia
sauté - käristää
savory - kynteli
scoop - kauhoa, kaapia
scrape - kaapia
shortening - leivontarasva
simmer - hauduttaa
skillet - paistinpannu
skin - kuori
sour cream - kermaviili
stir - sekoittaa
stock - liemi
strain - valuttaa
tangy - kirpeä
tarragon - rakuuna
tepid - haalea
thyme - timjami
turmeric - kurkuma
wormwood - koiruoho
yolk - keltuainen
zest - kuori
zucchini - kesäkurpitsa

Amerikkalaiset mittayksiköt:
tsp - teaspoon = 5 ml
tbs - tablespoon = 15 ml
oz - ounce = 28 g (fl oz = 28 ml)
cup = 2.4 dl
lb - pound = 454 g
quart - neljännesgallona = 0.95 l