Chilin jauhaminen

Tarvitsin joulusinappikokeilua varten hienoa chilijauhoa, mutta kuivatut chilit vain ilkkuivat vanhalle tehosekoittimelleni.

Pienen nettihaeskelun jälkeen löysin pienen Boschin leikkuriterällisen kahvimyllyn MKM6003, josta kokemukset myös maustemyllynä näytti olevan hyviä. Oman kylän Gigantti myi tämän sopivasti joulualennuksella alle 25 eurolla.

Sitten testaamaan:

Kuvassa vanha mestari ja uusi haastaja:

Testijauhatusta varten heitin myllyihin Maustemestan kuivattuja chilipalkoja ja Santamarian piripirejä:

Sitten 30 sekuntia molemmilla myllyillä, ja tässä lopputulokset:

Vanhan murskaimen tehdessä lähinnä rouhetta ja jättäessä siemenet ehjiksi pisti uusi Bosch chilit aivan puuteriksi.

Ja puuteri pölisee! Vaikka itse mylly on kiitettävän tiivis, kannen avaaminen, purkitus ja myllyn putsaus nostavat hienon pölyn nenään, ja tunne on hieno.

Myllyssä ei ole irrotettavaa astiaa, eikä sitä voi vesipestä, joten puhdistusapuvälinettä tarvitaan myös.

Ensimmäisen käytön perusteella tarpeelliset lisävarusteet ovat siis:
- Jonkinlainen hengityssuojain
- pieni pensseli myllyn puhdistukseen

Itselläni nämä olivat moottoripyöräkauluri (7 eur Hanxilta) ja vanha maalipensseli:

Vihanneskumppanin kaverina mylly saa jatkossa varmasti paljon puuhaa chilien lisäksi muidenkin kuivattujen kasvisten jauhamisessa.

Chilisinappi v.4.0

Innostuin joulun pyhinä kokeilemaan chilillä ruuditetun sinapin tekemistä. Sinapin nopean poltteen yhdistyessä oikealla tavalla chilin viiveellä tulevaan lämpöön on lopputulos mahtava. Muutaman testiversion jälkeen nelosversio oli jo niin maukas, että luulen, ettei paluuta chilittömään sinappiin meikäläisellä enää ole.

Chilinä näissä kokeiluissa oli vain tavalliset markettituotteet, joten parannusta makuun sopivan chilin/seoksen valinnalla on vielä tiedossa.

Resepti

Näin tehtiin nelosversio. Tästä tulee sopivan pieni setti kokeilua varten, kunnes omat suosikkisäädöt löytyvät. Homma ottaa vain muutaman minuutin.

Ainekset:
- 3 rkl sinappijauhoa
- 3 rkl kermaa
- 3 rkl intiaanisokeria (tavallinenkin käynee)
- 1 munankeltuainen
- 1 rkl vettä
- 1/2 - 1 tl chilijauhetta (säätö chililajin ja halutun tulisuuden mukaan)

Valmistus:
Chilin jauhoin joulun alla hankitulla chilimyllyllä, jonka testailusta on blogissa oma juttunsa. Muna rikkoutuu parhaiten pöydän pintaan. Sitten rikottu muna kämmenelle, ja valkuainen lurahtaa helposti sormien välistä jättäen keltuaisen käteen.

Kaikki ainekset sekoitetaan tasaiseksi seokseksi, keitellään ihan pikkusen ja pienellä lämmöllä. Keittelyn määrä ratkaisee veden määrän lisäksi lopputuloksen jäykkyyden. Huom! Sinappi jäykkenee jäähtyessään.

Sinappi irtoaa kattilasta parhaiten kuumana, eli kippaa tarjoilu-/säilytysastiaan ja laita jäähtymään.

Kommentteja? Jos olet kokeillut chilisinappia, millainen chili toimii parhaiten?

LED-valot chileille / apache-kisa, osa 2

Testikisan apassipienokaiset sijoitettiin sirkkalehteen päästyään pannuhuoneeseen ensimmäisen sukupolven 14 W sinipuna-LED-valon ja 15 W kasvi-ESL-lampun alle testiin, taipuvatko jommankumman valon suuntaan. Selvää taipumista ei ollut havaittavissa, mutta mielikuvituksella nyt 20 pv ikäiset taimet näyttäisi pidemmiltä ESL:n puolella:

Kisaajat ovat nyt pisimmillään 7-8 cm korkeita, ja pihan multa näyttää olevan kehnoin kasvualusta. Turvemullassa kasvavat näyttävän viihtyvän riippumatta idätystavasta (tiskirätti vs turvemulta).


LED-valojen toinen sukupolvi

Hong Kongista saapui seuraava LED-valokaksikko. Nämä ovat malliltaan samanlaisia edellisen kanssa, mutta nyt punaisen aallonpituus on 630 nm:n sijasta oikea 660 nm, ja punaisen+sinisen lisäksi mukana on 612 nm oranssi. Triband-valo siis.

Uudet valot pääsivät toistaiseksi valaisemaan Apacheja tuplateholla, eli molemmat suunnattu samaan ryppääseen. Valojen keila on yllättävän kapea ja läheltä yllättävän kirjava. (Eri värit ovat raitoina, ei sekaisin.) Kirjavuuden vuoksi valot jouduttiin sijoittamaan melko korkealle, että eri värit ehtivät sekoittua:

Ulkona paukkuvasta -23 asteesta huolimatta mittari chilien vieressä näyttää +27. Pannuhuone vaikuttaa oikein lupaavalta sisäpuutarhan paikalta lämpöä vaativille kasveille. Koristeeksi näistä kasveista ja valoista ei (vielä) kuitenkaan ole.

LED-valaistuksen kolmas sukupolvi on työn alla, ja 2011-kauden varsinaiset siemenet pääsevät pian itämään, joten tarina jatkuu ensi vuonna.

Dropbox tiedostojen synkkaukseen ja jakamiseen

Vihdoin löytyi tiedostojen tallennus/synkkaus/jakopalvelu, joka toimii kaikissa meikäläisen tietokoneissa niin pöydällä kuin taskussakin. Palvelun nimi on Dropbox.

Dropbox päätyi Minun Valinnakseni sen ansiosta, että asentuu kaikkiin kolmeen käyttämääni ympäristöön eli Windowsiin, MeeGo Linuxiin ja myös Nokian N900:een.

Alustavan käytön perusteella palvelu vaikuttaa erittäin toimivalta. Kunkin koneen Dropbox-hakemiston tiedostot synkronoituvat palvelimelle automaattisesti, ja tiedostoihin pääsee käsiksi suoraan tiedostojen hallinnasta. Jos Dropbox-palikkaa ei ole asennettu, pääsee omaan hakemistoon käsiksi myös internet-selaimella, eli käytännössä miltä tahansa koneelta.

Jos hakemisto sisältää kuvatiedostoja, voi hakemistoa katsoa myös kuvagalleriana. Koska hakemiston voi myös jakaa verkossa, on tällä ominaisuudella superhelppo luoda nettiin täysin julkinen tai tietyille kavereille näkyvä kuva-albumi.

Ilmaisversiossa on tilaa 2 GB, ja 9.99 dollarilla kuukaudessa tilaa saa jo 50 GB.

Itselleni asensin Dropboxin kolmeen laitteeseen ja kolmeen käyttöjärjestelmään:

Windows:
Dropboxin sivuilta löytyy suoraan Windows asennuspalikka, ja asennus on erittäin suoraviivainen homma, ja asennuksen jälkeen Dropbox-levy näkyy niin Windowsin tiedostojen hallinnassa kuin muissakin ohjelmissa.

Asennus Linuxiin:
Valmiit asennuspaketit löytyvät Debian/Ubuntu- ja Redhat/Fedora -jakeluille, ja lisäksi löytyy lähdekoodi itse kääntämistä varten. Itse asensin Dropboxin MeeGo-miniläppäriin, ja homma vaati vain pari komentoa:

$ wget https://www.dropbox.com/download?dl=packages/nautilus-dropbox-0.6.7-1.fedora.i386.rpm
$ sudo rpm -i nautilus-dropbox-0.6.7-1.fedora.i386.rpm

Tämän jälkeen Dropbox löytyi MeeGon graafisesta sovellusvalikosta, ja Dropbox-levyä voi käyttää sekä graafisessa tiedostojen hallinnassa että päätekomennoilla.

Dropbox asennus N900:een:
N900:een löytyy suomalaisen Jonne Nauhan tekemä Python-pohjainen client Dropboxia varten. Asennus sujuu parhaiten komentoriviltä, kunhan extras-devel repository on käytössä. (Ks. käyttöönotto-ohje)

Avaa pääteikkuna ja anna komennot: 

$ sudo gainroot

$ apt-get update

$ apt-get install dropn900

Nyt Dropbox client löytyy sovellusvalikosta ja näyttää tältä:

Käyttö N900:lla ei ole ihan yhtä näppärää kuin Windowsin tai normaalin Linuxin tiedostohallinnalla, mutta riittävän helppoa tuomaan korvaamattoman parannuksen tiedostojen käsittelyyn kännykän ja muiden tietokoneiden välillä.

Kokonaisuutena jo aika vähäisen Dropboxin käytön jälkeen alkaa ihmetellä, että kuinka aiemmin pärjäsin ilman tällaista palvelua, eli suosittelen jokaiselle. Vaikkei useampaa tietokonetta käyttäisikään, on helposti hallittava ilmainen 2 GB varmuuskopiotilakin asentamisen arvoinen ylellisyys.

Chililajikkeet 2011 (ja Meksikon meininkiä)

Chililajit kauden 2011 kasvatusyritelmiin alkaa olla valittu ja siemenetkin tilattu.

Lähestyn hommaa suosikkikeittiöideni ainesten kautta. Nämä "keittiöt" on Intia ja Cocina Mexicana, Meksikon kyökki.

Intialaisia mausteita lähestyn Pohjois-Intiassa (Haryanassa) asuvan kaverini kautta. Hän lupasi postittaa minulle setin suosikkichiliensä siemeniä.

Meksikon seudulta kiinnostaa erityisesti Oaxacan herkut ja siksi listalla on sikäläisiä chilejäkin. Näiden kasvatuksesta Suomen oloissa ei ole vielä aavistustakaan, mutta teen, mitä tehtävissä on, ja LED-valot ja kasvihuoneilmiö hoitaa loput.

Valitut lajikkeet

Intia:

Valinta on Harshan käsissä, eikä tulos ole vielä tiedossa. Päivitän tiedon tämän blogin perään, kun saan lähetyksen.

Meksiko:

Meksikon herkut pohjautuvat pitkälti kokonaisena kuivattuihinn chileihin, joilla on omat nimensä, usein eri kuin itse lajike. Vähän sekamelska:


Ancho
- myös Mulato, Poblano
De árbol
- tämä on Meksikon Cayenne, voimakkaampi 
Guajillo
- lajike: Mirasol
Mulato
- myös Poblano
Pasilla
- lajike: Chilaca
Puya (äännetään pulla :))
- tämä on kuin Guajillo, mutta pienempi ja voimakkaampi

Näille löytyy kattava speksikin. Tämä on jokin Meksikon delegaation Euroopalle väsäämä opus.

Tilattuna on jo: (Määrä uhkaa jo paisua meikäläisen pienistä käsistä...)

Chile de Arbol
Puya
Chilaca
Guajillo/Mirasol
Chilhuacle Amarillo
Chilhuacle Rojo
Chilhuacle Negro
Aji Angelo
Bishop's Crown
Jalapeno Hercules
Zavory
Jalapeno, Summer Heat
Ancho, Mulato
Ancho, San Luis

Tilausten ohessa tarttui mukaan:
Pimento (paprika)
Lipstick Pepper (paprika)
Jupiter (paprika)
Little Julia (kirsikkatomaatti)
Tomatillo
Tatsoi (kiinalainen sinappi)

Intian pakettia vielä odotellaan, joten tämä kirjoitus päivittynee jossain vaiheessa.

LED-kasvuvalot kokeiluun

Ensimmäinen Kiinasta kokeeksi tilattu LED kasvuvalo (vai onko se kasvivalo? Englanniksi grow light.) saapui vihdoin viikkojen odottelun ja usean peräänkyselyn jälkeen.

Tarkoitus LED-kokeilussa on siis saada chilit hurjaan kasvuun talvellakin.

Kiinan valaisin on 225 LED:n eli 14 watin valaisin. Teho kuulostaa pieneltä, mutta koska kyse on LED:eistä, ja tehoa käytetään vain juuri kasvien tarvitsemiin aallonpituuksiin, vastaa tällainen paljon tehokkaampaa perinteistä kasvivaloa. Tässä on normaalit ei-optimit punaiset LED:t ja 25% sinisiä seassa. Tilauksessa toisaalta on parempi valaisin, jossa juuri oikea 660 nm punainen valo ja 20% sinistä.

Paketin avauksen jälkeen tostesin valaisimen olevan myyjän vakuutteluista huolimatta varustettu Englannin tai Hong Kongin pistokkeella ja olevan jännitteeltään 110 voltin laite. Hetken pään rapimisen jälkeen päätin juottaa valaisimeen eurooppalaisen virtajohdon ja kytkeä LED:t kahtena puoliskona sarjaan. Virtalähteen kondensaattorit näyttivät olevan 400-volttisia, joten ajattelin, että saan näin pienellä lisätyöllä 220 voltin lampun.

Alla kuva projektista. Piirilevyltä on katkaistu toiselle puoliskolle menevä plussa ja toisen puoliskon miinus, ja kuvassa näkyvällä ruskealla kaapelilla kytketty puoliskot sarjaan. Uudessa virtajohdossa on alkuperäisestä poiketen myös kytkin:

Sitten vaan johtoon vedonpoisto nippusiteellä, kotelo kiinni, ja savun hälvettyä tarkistamme kytkennät..

Ei savua, joten kiinnitysrenkaat paikoilleen ja siementen itämistä odotellessa koekäyttöön kituvan äiti-Apachen yläpuolelle. Valokeila on niin kapea, että sijoitus onnistuu vähän ylemmäskin. Vanha säästölamppu saa vielä jäädä rinnalle auttelemaan, koska LED-kasvivalo siirtyy jossain vaiheessa poikasten valaisuun.

Etukäteen ajattelin sinipunaisen valon olevan hyvinkin epämiellyttävä silmälle, mutta ei valo niin paha olekaan. Valo näyttää loppujen lopuksi yllättävän valkoiselta. Ja onpahan näin joulun alla vähän joulun värejä ikkunassa naapureiden kummasteltavaksi.

Parin tunnin polttelun jälkeenkään valaisin ei kädellä tunnustellen juuri ole lämmennyt, mikä oli odotettavissakin tietäen, että teho on vain 14 wattia, ja tämäkin teho saadaan erittäin hyvällä hyötysuhteella valoksi.

Tositoimiin valo pääsee, kunhan Apache-kisan siemenet itävät ja/tai kun 2011 kauden varsinaisten kasvattelujen kanssa päästään alkuun.

Päivitys: Räyhis kyseli LED:ien linsseistä, joten tässä kuva pikkusen lähempää: (Ja kuvaa klikkaamalla vielä lähemmäs.)

Apache Race - päivitetty 17.1.11

Varsinaisia kauden 2011 chililajeja/siemeniä valitessa/odotellessa ajattelin tehdä pikku idätyskokeilun. Pistin pystyyn Apache Race:n, eli "viisihenkiset" joukkueet Apache chilin siemeniä lähtee kisaan erilaisista asetelmista. Aluksi erona on kasvualusta, ja jatkossa (jos chilit lähtevät kasvamaan) on tarkoitus testata erilaisia LED-valoja.

Apachen valitsin chililajiksi siksi, että oma lahjaksi saatu puskani on osoittautunut sitkeäksi elossa pysyjäksi ja sinnikkääksi non-stop-sadon pukkaajaksi, ja ansaitsee siis mahdollisuuden jatkaa sukua. Kuvassa kisailijoiden emo energiansäästö-kasvilampun alla:

Tuo viimeinen terveen näköinen podi luovutti siemenensä kisaan. Huomatkaa myös kukka, jota tämä syksyllä palellutettu ja talveksi typistetty äitee vielä yrittää kasvattaa.

Alkuperäinen suunnitelma "joukkueiksi" oli tämä:
1. Turvemulta kaupan pussista
2. Multa omalta pihalta
3. Kelluva talouspaperi
4. Kivivillakuutio

Suunnitelmille tosin on ominaista jatkuva muutos...

Kivivilla:
Säästäväisenä poikana päätin käyttää kellarista löytynyttä n. 4 cm vuorivillaa. Leikkasin villasta hienot kuutiot ja laitoin kumirenkaatkin ympärille, etteivät levahda, kun chilin runsas juuristo alkaa pukata sisään...

Yön liotuksesta huolimatta rakennuskäyttöön tarkoitetun villan kosteussuojauksen tms. vuoksi villakuutiot ponnahtavat pintaan kuin korkki kieltäytyen imemästä vettä sisäänsä:

Joukkue Kivivilla siis putosi kisasta heti starttiviivalla, ja huom! Normaali vuorivilla siis ei sovi idätysalustaksi.

Kelluva talouspaperi:
Paperi muuttui hetken mielijohteesta käytöstä juuri poistuneeksi tiskirätiksi. Tämä näkyy idätyslaatikkokuvassa alempana. Rätin alla jäätelölaatikossa on korokkeena teevati alassuin.

Multa:
Multajoukkueet etenevät suunnitelman mukaan. Siemenet parin millin syvyyteen multaan ja kosteutta peliin. Multa on "paistettu" leivinuunissa +200 asteessa 20 minuuttia pöpöjen nitistämiseksi.
Vinkki: älä käytä paistamiseen tyhjiä maaliämpäreitä, tai valmistaudu evakuoimaan ihmiset keittiöstä paistamisen ajaksi sekä kunnon tuuletukseen... 

Idätysympäristö

Paikka:
Vanhan "kakkoskeittiön" tiskipöytä tarjoaa hyvän alustan projektille, eikä pikku vesiroiskeetkaan haittaa.

Ruukut:
Jossakin englanninkielisessä tekstissä mainittiin idätysastiaksi "mouthwash cup", joten ajattelin, että kertakäyttö-snapsilasi olkoon riittävän suuri yksittäisen siemenen starttialustaksi. Kippojen alareunaan porasin pari neljän millin reikää ylimääräisen veden keräämisen estämiseksi ja altakastelun mahdollistamiseksi. Kippojen alla on jäätelökaatikon kannet veden keräämistä/altakastelua varten.

Idätyslaatikot:
Varastosta löytyy hyvä määrä n. 10x20x30 cm kannellisia pahvilaatikoita, ja tällaisista syntyi idätyslaatikot. Leikkasin kanteen aukon, johon liimasin ikkunaksi läpinäkyvän kontaktimuovin.
Ajatukseni oli, että tämä olisi sopivan tiivis ratkaisu pitämään kosteuden korkeana, mutta pahvin ansiosta hieman hengittävä ja kosteutta tasaava. Huuru ikkunoissa kertoo, että ilmankosteus pysyy aiankin riittävän korkeana:

Lämmitys:
Joutilas vesisängyn lämmitinmatto pääsi "paloturvallisuustestien" jälkeen idätyslaatikoiden lämmittimeksi. Lämmitin mattoa aika kauan lattialla termostaatti poissa maton läheltä, eli lämmitys katkotta päällä, ja ilmeisesti 350W lämpö jakaantuu sen verran laajalle alueelle, että tulipalolämpöihin ei helposti päästä. Maton on tietysti ehdottomasti oltava oikaistuna, ja siltikin ternostaatti on hyvä olla jatkuvasti kiinni matossa. Vaikka systeemi näyttää toimivan vakaasti, luultavasti silti katkaisen lämmityksen yöksi.

Jos joku päättää tällaista kokeilla, se ei tapahdu allekirjoitttaneen vastuulla eikä edes suosituksesta.

Halpis ulkoanturilla varustettu lämpömittari laitettiin mittaamaan multakippojen ja itse lämpömaton lämpötiloja. Termostaatti näyttää toimivan erittäin tarkasti. Anturi on mattoa vasten laatikoiden välissä, ja multakuppien lämpötilan saa helposti pysymään puolen asteen tarkkuudella +28 asteessa:

Nyt sitten enää odotellaan, alkaako kipoissa ja rätin päällä tapahtua, vai seuraavatko muut joukkueet Kivivillan menestystä.

Palailen seuraavan kisaraportin kanssa ennaltamääräämättömän ajan kuluttua.

Päivitys 5.12.10 - ensimmäiset hännät!

Kaksi viidestä tiskirättijoukkueen jäsenestä työntävät jo itua, vasta alle kolme vuorokautta idätyksen aloituksesta. Tässä lähikuva yhdestä pienestä chilipuskan poikasesta:

Päivitys 17.1.11

Snapsilasiin istutettuna vietetyn kuukauden jälkeen alkoi seinämillä kiemurrella juuria jo vähän joka taimella:

Oli siis ymmärtääkseni aika vaihtaa isompiin astioihin.

Juurikin tuon juuriston helpon seurannan vuoksi valitsin myös seuraaviksi ruukuiksi läpinäkyvät, 4 dl kertakäyttömukit. Paakku ei irronnutkaan snapsilasista, kuten odotin, joten paakun sai ehjänä käteen ainoastaan halkaisemalla kipot:

Taimilla oli pikku kipoissa taipumusta kaatuilla, joten täytin tuopit mulalla ennen taimipaakun laittoa sellaiselle tasolle, että noin puolet varresta sirkkalehtien alapuolelta jäi mullan alle:



Nyt parin päivän päästä ruukutuksesta näyttävät melkein-puskat mielestäni oikein hyvinvoivilta, ja pysyvät nyt jämäkästi pystyssäkin. Saavat nyt jonkin aikaa kasvaa rauhassa triband-led-valojen alla, ja alan viritellä varsinaisten 2011-siementen idättelyä.

Pikkuniistäjä on out - tinaimuri on in

Wanha tuttu Pikkuniistäjä (vauvan nuhanenän avaukseen siis) on kelvoton kapistus. Se ei ime eikä se niistä, ja kumia puristellessa heilahtaa aina niin, että imaisu on lopulta jossain aivan muualla kuin vauvan sieraimessa.

Tosi mies (lue: elektroniikkamies) käyttää tinaimuria!

Tällaisen saa esim. dealextreme.com:sta postikuluineen alle neljällä eurolla: http://www.dealextreme.com/details.dx/sku.26163. Edullisen hinnan ansiosta juotospuuhissa käytettävää imuria siis ei tarvitse käytttää vauvaan, ja päinvastoin.

Pikku niistäjä muuten puolestaan maksaa apteekissa yli 9 euroa: http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/epages/KYA.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/KYA/Products/OE0219006

Vaimon ja tätien kauhisteluista huolimatta tällaisella imaisu napista painaen on hallitumpaa ja kyseessä on miehekäs ryystö eikä mikään päästäisen niiskutus. Eikä siinä vielä kaikki: tinaimurin saa myös helposti auki huuhtelua varten.

Katso video, kuinka homma käy. Näet, ettei pikku nuhanenäkään tappele vastaan, kun tietää, että nenä on taas vähän aikaa auki. Ja kun tarkasti katsot, näet about puolen desin lima-annoksen, jonka nenästä saa rättiin kertaryystöllä.

Puolivitsinä alkanut kikka on ainakin allekirjoittaneella oikeasti käytössä, ja myynnissä tai uutta tointa vailla olisi vähän käytetty Pikkuniistäjä.

Ihan mitättömän pienen vauvan kanssa tosimieskin käyttänee varovaisuutta. (Kova suorituskyky vaatii harkintaa, oli kone sitten mikä tahansa.)

Chilin kasvatuksen aloitus (kolmas yritys)

Nyt on kova chilikuume. Tykkään syödä chilejä eri muodoissa, ja kovasti haluaisin myös kasvattaa nitä itse. Parin yrityksen surkeiden epäonnistumisten jälkeen taas noussut kuume on minulle jo kolmas, mutta tällä kertaa tuntuu, että homma onnistuu. tekemällä puuhasta tämän blogin kautta julkisen ainakini asetan itselleni uuden tason paineet onnistua.

Yritys 1: Viime keväänä yritin hommaa liian myöhään, taimiparat kerrasta ulos heittäen ja sinne unohtaen. Tähän tyyliin ei tietenkään hommalla ollut Suomen oloissa mitään mahdollisuuksia onnistua.

Yritys 2. Sain  rakkaalta vaimoltani lahjaksi valmiin chilipensaan, joka tuotteli kesän mittaan mukavasti hedelmiä pikku tarpeisiin. Laji on ymmärtääkseni Apache, ja se tekee hedelmiä pikkuhiljaa lähes non-stopina. Tämä tapaus siis jo sujuikin jollakin lailla, ja antoi uskoa onnistumiseen. Syksyllä kuitenkin onnistuin palelluttamaan pensaan, ja tällä hetkellä se kituilee yhden energiansäästökasvilampun alla yrittäen kuitenkin jopa pukata muutamaa hedelmää:

Ehkäpä kiitokseksi palveluksesta yritän idättää noista todennäköisesti viimeisiksi jääneistä hedelmistäkin tuolle urhoolliselle puskalle suvunjatkajia.

Nyt päällä olevaan innostukseen liittyy chilien lisäksi myös kiinnostus LED-tekniikan soveltamiseen kasvien hyödyntämiin aallonpituuksiin. Tilauksessa on jo pari LED-kasvuvaloa, joten nyt täytyy saada äkkiä siemenet itämään. Kunnianhimoisena lopputavoitteena tehdä kasveille sopivat valaistusolosuhteet luomalla satoa jopa talvella.

Eli tulossa siis on kasvutarinaa (tai kasvamattomuustarinaa) chileistä yhdistettynä uuden ajan kasvien valaisuun. Myös anturi- ja ohjaus- ja valvontatekniikka kiinnostaa meikäläistä kovasti, joten jonkinlaista automaatiota ja webbiseurantaa saattaa hommaan eli tarinaan pukata myös.

Tällä hetkellä marraskuun lopulla on siis meneillään valojen odottelu ja odotellessa siementen valinta. Vinkkejä aloittelevalle chilipäälle esimerkiksi siementen valintaan otettaisiin kiitollisuudella vastaan.

Kahvit ja kahvikoneet

"Life is too short for bad coffee" on jostakin opittu slogan, ja sitä noudatellen on kahveista tullut minulle aito harrastus. Nyt jo muutaman kuukauden ajan olen juonut pääasiassa itse paahtamiani kahveja, eli pikkusen pidemmällä pikaisesta kahvikupposen kippaamisesta kofeiinin tarpeeseen ollaan.

Aihe on niin rakas, että pakko sitä on päästä jakamaan edes lukijattomaan blogiin. Jos ja kun aikaa riittää, vuodatan tänne kahvijuttua ehkä enemmänkin. Olen tehnyt paljon nettiin ohjeita tietoliikenneaiheista, ja niitä on mukava tehdä, joten ohjevoittoisia tänne ilmestyvät jututkin saattavat olla. Aiheina voisi olla juurikin tuo kahvin itse paahtaminen, (mika ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin luulisi) espressokonevinkint, oma kehitelmäni "hybridikahvi" ja asiaa kahvin terveys/epäterveellisyyspuolestakin.

Mielenkiintoinen markkinakatsaus nettiyhteyksistä

Uusi Viestintäviraston puolivuotiskatsaus ilmestyi eilen. Alla pikakelauksena seitsemän kiinnostavinta silmään pistänyttä kohtaa.

1. Yli puolet nettiliittymistä jo yli 2 Mb/s

Mobiililaajakaistaliittymät mukaanlukienkin nettiliittymistä jo 52% on nopeudeltaan yli 2 Mb/s. Pelkästään kiinteistä liittymistä yli kaksimegaisia on jo 70%. Hyvä kasvuvauhti aikoinaan 300 b/s liittymällä aloittaneen meikäläisen silmissä. Normi kiinteän liittymän nopeus on siis lähes 1000-kertaistunut helposti "miesmuistin" puitteissa.

2. Mobiilinettiliittymiä jo yhtä paljon kuin DSL-liittymiä

DSL-laajakaistaliittymien määrä on ollut jo muutamia vuosia hitaassa laskussa. Räjähtämällä kasvanut mobiilinettiliittymien määrä onkin nyt saavuttanut DSL-liittymien määrän. Tällä vauhdilla mobiilinetti hakkaa vuodessa jo kaikkien kiinteiden liittymien määrän (ml. kaapeli-, kiinteistö-, ja kuituliittymät)

3. @450-laajakaistaliittymien määrä laskuun

Jo jonkin aikaa tiedossa ollut Langattoman laajakaistan eli @450-verkon kituminen näkyy liittymien määrän kääntymisenä laskuun. Nyt ensimmäistä kertaa laskenut liittymien määrä kertoo omaa kieltään epäonnistumisesta @450:n teknologiavalinnassa.

4. Suuret erot asiakaspalvelussa

Asiakaspalvelun laadun näkyvin (ja laaduttomuuden ärsyttävin) mittari on aika, joka kuluu asiakaspalvelun kanssa juttusille pääsyyn. Tässä on viimeisen vuosipuoliskon raportissa todella suuria eroja:

- Räikein hännänhuippu, TeliaSonera: yli neljä minuuttia
- Nopein vastaaja, DNA: noin puoli minuuttia

Loput sijoittuvat tälle välille. Kuvaajat nähtävissä linkin koko raportissa.

5. Mobiiliverkoissa siirrettävän datan määrä räjähtää

Matkapuhelinverkoissa siirrettiin puolen vuoden aikana lähes yhtä paljon dataa (13 TB) kuin edellisvuonna koko vuodessa (16 TB). Vuoden 2008 alkupuoliskoon verrattuna määrä on 10-kertaistunut. Mobiilidatayhteyksien ruuhkaisuutta voivotellessa voidaan siis tuon hurjan kasvun valossa todeta operaattoreiden selvinneen kapasiteetin kasvatuksessa melko hyvin. Tilanne voisi tällä kasvuvauhdilla olla huonompikin.

6. Tekstiviestien määrä ensimmäistä kertaa laskussa

Koko historiansa aikana ensimmäistä kertaa lähetttyjen tekstiviestien määrä on laskenut edellisestä jaksosta. Syynä lienee mobiilisovellusten tuleminen tekstareiden tilalle ja voisi veikata trendin jatkuvan. MMS-viestien määrä on ollut loivassa laskussa jo muutaman vuoden ajan, mikä myös selittyy internet-pohjaisten mobiilipalvelujen (kuvanjako, sosiaalinen media) nousulla.

7. Nettiä kaikenikäisille

Netin käyttö yleensä on saavuttanut kaikenikäiset. Senioreistakin enää vain 8% käyttää nettiä harvemmin kuin kerran viikossa. 15-19-vuotiailla tämä on 3%, ja muilla ikäluokilla vielä pienempi. Käytettävät sovellukset tietysti vaihtelevat eri ikäryhmissä, ja mobiilipalvelut ovat saavuttaneet nopeammin nuoremman puoliskon väestöstä.

Koko raportin voi katsella linkistä löytyvästä pdf:stä. Raportissa edellisistä kohdista myös grafiikoita ja lukemia tarkemmin pilkottuina:

Markkinakatsaus pdf:nä

Mobiilinetti äitimuorille ja 3G-lisäantennin asennus

Tässäpä opiksi ja esimerkiksi tarina erään 3G-antennin asennuksesta. Alempana muutama kuva ja huomion arvoinen seikka asennuspuuhasta. Homma on helppo maallikollekin, jos peukalo on jotenkuten yhteensopiva perustyökalujen kanssa.





Mummon uusi netti
 
Maaseutuoperaattorin ADSL-liittymän hinnoitteluun ja vähän palveluunkin kypsähtäneenä äitini (70 ja risat) Savossa oli kuullut kavereiltaan mokkulasta ja kyseli, josko hänellekin semmoinen kävisi.

Otin Savon vierailulle eri operaattoreiden SIM-korttini mukaan, ja mummolan sijainnissa jonkin verran taajaman ulkopuolella DNA todettiin verkoltaan kahdesta vaihtoehdosta vahvemmaksi. (Vaihtoehtoja jäi kaksi, koska ADSL:stä luopuminen oli vanhan operaattorin kanssa niin vaikea, kallis ja stressaava toimenpide, että k.o. operaattori ei päässyt finaaliin)

Liittymä hankittiin, ja 3G:lle pakottaen yhteys toimi jotenkuten, mutta rajusti tökkien, ja esimerkiksi mummon TV7: katselu netistä ei ottanut onnistuakseen. Pettyneet puhelut Savosta kannustivat uuteen mummolareissuun ja lisäantennin asennukseen.

Netti lentoon lisäantennilla

Vaikka mummon asunto ei ole mahdottoman kaukana 3G-mastosta, on se notkossa ja paritalon väärässä päädyssä ja sen vuoksi 3G-signaaliltaan kelvoton.

Kuuluvuuskartan ja kompassisuunnan avulla antenni asennettiin savupiipun peltihatun kiinnitysrautaan. Näin antenni oli ukkossuojauksellisesti turvallisen alhaalla, mutta kuitenkin riittävän korkealla yltääkseen katon yli tukiasemaan.

Ensi sijaisesti putkelle tarkoitettu kiinnitysrauta toimi hyvin myös lattaraudassa:

Antennikaapelille sopiva reitti löytyi saunan ilmanvaihtohormista ja läppärin käyttöhuoneena olevan takkahuoneen ja seinän takana olevan saunan yhteisestä korvausilmaventtiilistä.

Ensin kaapeli sukelsi saunaan ja saunan seinässä lattianrajaan saunan korvausilmaventtiilille: (Jälkeenpäin tuli mieleen, että kaapeli olisi mennyt helposti paneelin takana olevaan ilmarakoon täysin piiloon. Ehkä paikkaan töppäyksen seuraavalla vierailulla.)
Huom! sähkömiehille on opetettu, että kaapeleiden mutkien pitää olla ryhdikkään jyrkkiä. Antennikaapelin kanssa lian jyrkät mutkat haittaavat kaapelin toimintaa, joten pieni pyöreys mutkassa on hyväksyttävä.

Takkahuoneen "räppänästä" antennikaapeli liittyi muuhun tietokoneen kaapelisekamelskaan:

Liittyminen Nokia CS-15-modeemiin tehtiin induktiivisella yleissovittimella: Tämä kytkentä on antenniliittimen puutteen vuoksi ainoa vaihtoehto ja mummollekin helppo irrotettava ja kiinnitettävä.

Lopputulos

"Nyt on tos' noppee netti", soitteli äitimuori vielä peräänkin, Hämeeseen palattuamme. Ja olinhan tietysti itsekin mittaillut nopeutta antennin asennuksen jälkeen. Aiemmin 100-200 kb/s tökkien toiminut kapeakaista tuuttasi nyt vakaata 2.5-3 Mb/s vauhtia! Suorastaan kateeksi kävi, kun omassa kotona taajamassa verkon kuorma rajoittaa vauhdin 1 Mb/s:n tuntumaan, vaikka on täydet mobiilkaistat ostettuna, HSPA+-rautaa käytettävissä ja lisäantenni katolla täälläkin.

Helsinki City Marathon

Loppukesästä törkeästi laiminlyöty ja jo niskalaukauksen uhan alla tutissut blogi ehkä sittenkin heräilee vielä...

Tässä jo melko viiveellä pikkusen HCM:stä, osin leikelty, osin täydennelty kopio "raportistani" hierojalleni..

Keli oli ihan mahdoton, helle yhdistettynä n. 95% ilmankosteuteen, eli missä hikoilukaan ei oikein enää auta. Keskeytyksiä oli paljon, joten maaliin pääsy alle kolmen ja puolen tunnin oli minulle hieno onnistuminen. Stubb kirjoittaa blogissaan lämpötilan vaikutuksesta: http://www.alexstubb.com/fi/blog/1645/, ja tuon mainitun taulukon perusteella siis juoksin teoriassa ennätysaikani. :)

Otin kelin tietäen maratonin ennätystavoitteet unohtaen hyvin iisisti. Päätin pitää sykkeen 150-152:ssa 34 kilometriin saakka, oli vauhti sitten mitä tahansa. Maraton olikin suorastaan nautittava! Hirmu kiva oli mennä ja katsella ihmisiä ja maisemia.


Kiva piristys ja taas pikku näyttö sosiaalisen median voimasta oli Facebookin kautta radan varteen tullut Jyri, joka samoin Facebookin kautta raportoi menemisestäni puolenvälin maissa. Tämä oli kotona pelkäilevälle rakkaalleni Tukholmasta tutun tekstiviestipalvelun puuttuessa ainoa tietolähde kunnossa/mukana olostani.

Noin 28 kilometrin kohdalla sekä vatsani alkoi pikkusen nipistellä, että (taas) oikea takareisi varoitella lähestyvästä krampista. Geelitaskusta Minigrip-pussista napsitut muutama merisuolakide kuitenkin korjasi tilanteen nopeasti, eikä 34 km:n jälkeen pikku kiihdytyskään tuottanut mitään ongelmia. Eli juoksijat huom. suolavinkki! On toiminut jo kahdesti.

Sijoitukseni oli omassa sarjassani 48 ja koko juoksijaporukasta eli nuoremmat mukaanlukien 295, mikä tarkoittaa noin 5500 startanneen porukassa kärki-5%:n lähestymistä. Eli tyytyväinen täytyy olla, vaikka aikaennätyksiä ei rikottukaan.

Nyt kisan jälkeen olen ollut paremmassa kunnossa kuin koskaan maratonin jälkeen. Olo on ollut kuin normaalin pitkän lenkin jälkeen, eikä nyt Tukholmassa täysin siipeensä saaneet reisilihaksenikaan olleet moksiskaan. Jo keskiviikkona tein kävely-hölkkää 5 km postireissun, ja itse asiassa joka aamu siitä eteenpäin. Jo maanantaista aion aloittaa taas Juoksija-lehden nettivalmentajan mukana kohti Vantaan maratonia.

Nyt on siis ilmoittautuminen Vantaan maratonille 10. lokakuuta tehty. Ilman pitäisi olla sopivan viileä ennätyksille, eli 3.20:n alitus kiiltelee silmissä entistä voimakkaampana. 

Välikisana on lisäksi Espoon Rantamaratonin puolikas 12. syyskuuta. Jos olosuhteet on kohdallaan, on vanha, vielä rikkomaton 1.30 raja tähtäimessä.

Maratoonarin epäkaveri ainainen kiire

Niin siinä sitten kävi. Keväthuuma mobiilinettiaiheissa on pyörittänyt pikku juoksijakauppiasta pakkopullapuuhien pyörteissä, ja jälleen kerran kiinnostavat puuhat on jääneet juoksevien asioiden jalkoihin.

Ei siis tule säätiedotetta Tukholmaan. eikä näy väliajat Twitterissä. Hyvä, jos tästä laivalle ehtii ajoissa.

Aamuherätykset ovat olleet tällä viikolla lähinnä aamuyöhrätyksiä, mikä ei varmasti paranna suoritusta Tukholmassa huomenna.

Mutta kiire siis, ja tämäkin tarina loppuu lyhyeen eli tähän. Jos luet tämän ennen lauantaita 5.6.10, pidä peukaloita pystyssä ko. päivänä klo 15 alkaen Suomen aikaa. Kiitos.

Maratoonarin kaveri 3G-reititin

Heräsin aamulla tällaiseen ideaan...

Aiemmin mainitsin ajatuksesta, että WR1 3G-reitittimeni (Mokkulareititin, tekee mobiilinetistä WLAN-verkon.) voisi välittää Tukholman maratonin väliajat Twitteriin. Tämän aamun ideassa WR1 lisäksi myös lähettää tekstiviestejä.

Kuvittele tilanne maraton-laivalla kisa-aamuna: Maratoniin mahtuu monenmonta juttua, jotka menee vikaan, jos ne vaan voi mennä vikaan. Yksi juttu on vaatetus, ja vaatetus riippuu säästä. Tunnetusti laivan aamun ykkösteemoja ja spekuloinnin aiheita on odotettavissa oleva sää ja sopiva pukeutuminen. Nettiyhteyksiä ei välttämättä ole käytössä, tai jos mobiilidata toimii, on se liian kallis surffailuun sääsivuilla. Näinpä kysellään tutuilta ja nuuskitaan laivan kannelta aamun säätä ja mietitään, kuinka paljon meri tekee eroa sisämaahan...

Tuo maaginen WR1 osaisi kohtalaisen simppelin Linux-scriptin voimin tähdä tällaisen palveluksen vaateongelman helpotukseksi  kisapäivän aamuna:
1. Reititin hakee sopivalta sääsivulta lähituntien sään Tukholmassa.
2. Säätieto muokataan sopivaksi tekstiviestiksi.
3. Ennusteviesti lähetetään juoksijan kännykkään haluttuina kellonaikoina kisa-aamuna.

Tätä kehittelen taustalla. Alle kaksi viikkoa aikaa h-hetkeen...

Sosiaalinen meedio

Tämä pikku kirjoitus on lähetetty ping.fm-palvelun kautta. Jos palvelu on tuttu, mene pois. :)

Löysin ping.fm:n sattumalta tutkaillessani toteustustapaa idealleni välittää Tukholman maratonin (12.6.10) väliaikatekstarit WR1 3G-reitittimen kautta sosiaaliseen mediaan. Tästä ja tämän toteutuksesta kerron aikanaan, jos lähtee toteutumaan.

Ping.fm:n perusajatus on yhdistää erilaiset sosiaaliset mediat ja erilaiset tavat/laitteet käyttää niitä. Olemassa olevat palvelut voi lisätä ping.fm:ään listalta, jolta löytyy nyt 38 erilaista sosiaalisen median palvelua! Itselläni listalta mätsäsi tasan kolme palvelua: Twitter, Facebook ja Blogger.

Eri tyyppiset päivitykset tai kirjoitelmat voi määritellä menemään eri palveluihin, ja eri näköisiä palveluryhmiä voi määritellä myös. Alkuunsa ping.fm:n mahdollisuuksiin tutustuminen tuntuu... hmm... hengästyttävältä.

Ai mikä on meedio? KVW: http://ping.fm/1M2ma

Nonni, nyt klikkaan ensimmäistä kertaa elämässäni "Ping it!" -nappia. jos kaikki menee niinkuin pitää, tämä kirjoitelma sluibahtaa Blogger-palveluun Antun blogiin. On tämä vaan jänskää.

Pitkä juoksu, pieni yritys

25 km lenkki eli kevään viimeinen pitkä lenkki ennen Tukholman maratonia takana. Pikkusen erilainen lenkki tällä kertaa, koska meneillään on taas kahden viikon haastekilpailu "Pyörillä ilman moottoreita" Riihimäki vs Hyvinkää. Hyvinkääläiset tahkoavat Riihimäelle ja päinvastoin kiikuttaen osallistumislappuja vastapäässä olevaan kuntolaatikkoon.

Kriteeri pyörillä moottoritta toteutui nyt meillä hienosti ottamalla 6 kk Maija juoksurattaisiin mukaaan ja vaimo polkupyörällä huoltoajoneuvoksi. Jettekiva lenkki, ja kaksi kuponkia Riihimäelle, joka perinteisesti voittaa Hyvinkään. (Tiesitkö, että nämä reilun 10 km päässä toisistaan sijaitsevat cityt ovat toinen Hämeessä ja toinen Uudellamaalla. Tämä korostaa kilpailun tärkeyttä, mutta hyvässä hengessä. Tiettävästi vastaan tulevia Hyvinkääläisiä ei tönitä ojaan, eikä kilpailijoiden ajoneuvoja vandalisoida.)

Niin, se pieni yritys. Lähinnä vastaaville muille yrittäjille tiedoksi - jos ei jo ole tiedossa - että verottajan pykälät sallivat pienellekin yrittäjälle vähennyskelpoisia liikuntaetuja. Esimerkiksi Siptunella on oma harrastekerho "Siptune Long Run" (huom. bisnes-sports sanaleikki). Kerhossa on tasan yksi jäsen, ja työnantaja saa ilman veroseuraamuksia kustantaa työntekijälle 400 eurolla liikuntaa vuodessa, kunhan yritys maksaa suoraan laskut, eikä siis anna rahaa työntekijälle. Näinpä esim. Siptune maksaa ahkeralle työntekijälleen tuolla jo pitkät rivit maraton-osallistumismaksuja.

Lisäksi Siptune on hankkinut työntekijöilleen taukoliikuntavälineeksi cross-trainerin. Tämäkin laillista, reilua ja eettisesti oikein. Terve toimitusjohtaja - terve yritys - hyvä tulos - ja valtio ottaaa lopulta verotuloina tuon cross-trainerin hinnan takaisin itselleen korkojen kera. Ja hyvä niin.

Etäyhteys 3G-verkossa ja jäävuoria

Kauan mieltä kalvanut pitäisi-tehdä-puuha tuntee meikäläisen kielessä nimen jäävuori. Nimi on hölmö, eikä edes kuvaava, mutta ilmiö varmasti kaikille tuttu. Eli homma, jonka aloittaminen tuntuu ylivoimaiselta ja ahdistaa horisontissa kauankin, mutta aloitettuna ja tehtynä ei olekaan paha. Tällainen jäävuori oli etäyhteys mobiiliverkon kautta 3G-reitittimeen.

Olin jo hipaissut aihetta EUM:n (Evernet User Manual, http://siptune.net) ohjeessa WR1 verkkokamera, mutta pelottavat aiheet, iptables ja port forwarding vaihtaen Telnetin ja SSH:n porttia jäivät killumaan jonnekin ulapalle edessäni. (Väkisin jäävuoriteemaa yrittelen.)

Nimimerkki remolux EUM:n foorumilla lopulta nosti tämänkin jäävuoren pöydälle (Aina vaan osuvampia vertauskuvia!) aika hankalan kuuloisella kysymyksellään, ja aihe oli pakko opetella ja ohjeistaa.

Lienee joku patologinen nörttigeeni, mutta tuntuipa taas hyvältä oppia uutta ja samalla murskata yksi pikku jäävuori! Iptables on nyt alustavasti kehitetty, ja sopiva porttien ohjaus Asus WL-500:n valikoista säädelty. Hyvä mieli, oikeasti työstä saatua tyydytystä, ja valmis ohje Siptune.netissä. Voisi jopa irrottautua näppäimistöstä ulos hetkeksi. Riihimäki klo 9.30: 20.4 C! Shortsit jalkaan ja fillarin selkään.

Kokeilua ikä kaikki

Monista omista nettisivuista, Twitteristä ja Facebookista huolimatta tuntuu, että kaipaan paikkaa, johon vapaasti uutisoida, vuodattaa ja avautua. Bloggausta ei ole tullut vielä kokeiltua, joten tutkaisenpa tällaistakin mahdollisuutta vähintäänkin oppimiskokemuksena.

Mitä tästä blogista voisi odottaa lukevansa? Mobiilinetin ympärillä pyörii yritykseni/työni, ja työ on riittävän kiinnostavaa ollakseen harrastus. Eli rakkaudesta tekniikkaan suurella sydämellä. Mielenkiintoiset kontaktit sekä tiivis verkkotekniikan ja  -markkinan seuranta saattaa tuoda tänne kiinnostavia uutisia tai ideoita, ja "avautumispaikkana" mukaan saattaa sekoittua pikkusen tunnettakin. Ehkä, ehkä ei.