perjantai 31. joulukuuta 2010

Chilin jauhaminen

Tarvitsin joulusinappikokeilua varten hienoa chilijauhoa, mutta kuivatut chilit vain ilkkuivat vanhalle tehosekoittimelleni.

Pienen nettihaeskelun jälkeen löysin pienen Boschin leikkuriterällisen kahvimyllyn MKM6003, josta kokemukset myös maustemyllynä näytti olevan hyviä. Oman kylän Gigantti myi tämän sopivasti joulualennuksella alle 25 eurolla.

Sitten testaamaan:

Kuvassa vanha mestari ja uusi haastaja:


Testijauhatusta varten heitin myllyihin Maustemestan kuivattuja chilipalkoja ja Santamarian piripirejä:


Sitten 30 sekuntia molemmilla myllyillä, ja tässä lopputulokset:


Vanhan murskaimen tehdessä lähinnä rouhetta ja jättäessä siemenet ehjiksi pisti uusi Bosch chilit aivan puuteriksi.

Ja puuteri pölisee! Vaikka itse mylly on kiitettävän tiivis, kannen avaaminen, purkitus ja myllyn putsaus nostavat hienon pölyn nenään, ja tunne on hieno.

Myllyssä ei ole irrotettavaa astiaa, eikä sitä voi vesipestä, joten puhdistusapuvälinettä tarvitaan myös.

Ensimmäisen käytön perusteella tarpeelliset lisävarusteet ovat siis:
- Jonkinlainen hengityssuojain
- pieni pensseli myllyn puhdistukseen

Itselläni nämä olivat moottoripyöräkauluri (7 eur Hanxilta) ja vanha maalipensseli:


Vihanneskumppanin kaverina mylly saa jatkossa varmasti paljon puuhaa chilien lisäksi muidenkin kuivattujen kasvisten jauhamisessa.

Chilisinappi v.4.0


Innostuin joulun pyhinä kokeilemaan chilillä ruuditetun sinapin tekemistä. Sinapin nopean poltteen yhdistyessä oikealla tavalla chilin viiveellä tulevaan lämpöön on lopputulos mahtava. Muutaman testiversion jälkeen nelosversio oli jo niin maukas, että luulen, ettei paluuta chilittömään sinappiin meikäläisellä enää ole.

Chilinä näissä kokeiluissa oli vain tavalliset markettituotteet, joten parannusta makuun sopivan chilin/seoksen valinnalla on vielä tiedossa.

Resepti

Näin tehtiin nelosversio. Tästä tulee sopivan pieni setti kokeilua varten, kunnes omat suosikkisäädöt löytyvät. Homma ottaa vain muutaman minuutin.

Ainekset:
- 3 rkl sinappijauhoa
- 3 rkl kermaa
- 3 rkl intiaanisokeria (tavallinenkin käynee)
- 1 munankeltuainen
- 1 rkl vettä
- 1/2 - 1 tl chilijauhetta (säätö chililajin ja halutun tulisuuden mukaan)

Valmistus:
Chilin jauhoin joulun alla hankitulla chilimyllyllä, jonka testailusta on blogissa oma juttunsa. Muna rikkoutuu parhaiten pöydän pintaan. Sitten rikottu muna kämmenelle, ja valkuainen lurahtaa helposti sormien välistä jättäen keltuaisen käteen.

Kaikki ainekset sekoitetaan tasaiseksi seokseksi, keitellään ihan pikkusen ja pienellä lämmöllä. Keittelyn määrä ratkaisee veden määrän lisäksi lopputuloksen jäykkyyden. Huom! Sinappi jäykkenee jäähtyessään.

Sinappi irtoaa kattilasta parhaiten kuumana, eli kippaa tarjoilu-/säilytysastiaan ja laita jäähtymään.

Kommentteja? Jos olet kokeillut chilisinappia, millainen chili toimii parhaiten?

torstai 23. joulukuuta 2010

LED-valot chileille / apache-kisa, osa 2

Testikisan apassipienokaiset sijoitettiin sirkkalehteen päästyään pannuhuoneeseen ensimmäisen sukupolven 14 W sinipuna-LED-valon ja 15 W kasvi-ESL-lampun alle testiin, taipuvatko jommankumman valon suuntaan. Selvää taipumista ei ollut havaittavissa, mutta mielikuvituksella nyt 20 pv ikäiset taimet näyttäisi pidemmiltä ESL:n puolella:


Kisaajat ovat nyt pisimmillään 7-8 cm korkeita, ja pihan multa näyttää olevan kehnoin kasvualusta. Turvemullassa kasvavat näyttävän viihtyvän riippumatta idätystavasta (tiskirätti vs turvemulta).


LED-valojen toinen sukupolvi

Hong Kongista saapui seuraava LED-valokaksikko. Nämä ovat malliltaan samanlaisia edellisen kanssa, mutta nyt punaisen aallonpituus on 630 nm:n sijasta oikea 660 nm, ja punaisen+sinisen lisäksi mukana on 612 nm oranssi. Triband-valo siis.

Uudet valot pääsivät toistaiseksi valaisemaan Apacheja tuplateholla, eli molemmat suunnattu samaan ryppääseen. Valojen keila on yllättävän kapea ja läheltä yllättävän kirjava. (Eri värit ovat raitoina, ei sekaisin.) Kirjavuuden vuoksi valot jouduttiin sijoittamaan melko korkealle, että eri värit ehtivät sekoittua:





Ulkona paukkuvasta -23 asteesta huolimatta mittari chilien vieressä näyttää +27. Pannuhuone vaikuttaa oikein lupaavalta sisäpuutarhan paikalta lämpöä vaativille kasveille. Koristeeksi näistä kasveista ja valoista ei (vielä) kuitenkaan ole.

LED-valaistuksen kolmas sukupolvi on työn alla, ja 2011-kauden varsinaiset siemenet pääsevät pian itämään, joten tarina jatkuu ensi vuonna.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Dropbox tiedostojen synkkaukseen ja jakamiseen

Vihdoin löytyi tiedostojen tallennus/synkkaus/jakopalvelu, joka toimii kaikissa meikäläisen tietokoneissa niin pöydällä kuin taskussakin. Palvelun nimi on Dropbox.

Dropbox päätyi Minun Valinnakseni sen ansiosta, että asentuu kaikkiin kolmeen käyttämääni ympäristöön eli Windowsiin, MeeGo Linuxiin ja myös Nokian N900:een.


Alustavan käytön perusteella palvelu vaikuttaa erittäin toimivalta. Kunkin koneen Dropbox-hakemiston tiedostot synkronoituvat palvelimelle automaattisesti, ja tiedostoihin pääsee käsiksi suoraan tiedostojen hallinnasta. Jos Dropbox-palikkaa ei ole asennettu, pääsee omaan hakemistoon käsiksi myös internet-selaimella, eli käytännössä miltä tahansa koneelta.

Jos hakemisto sisältää kuvatiedostoja, voi hakemistoa katsoa myös kuvagalleriana. Koska hakemiston voi myös jakaa verkossa, on tällä ominaisuudella superhelppo luoda nettiin täysin julkinen tai tietyille kavereille näkyvä kuva-albumi.

Ilmaisversiossa on tilaa 2 GB, ja 9.99 dollarilla kuukaudessa tilaa saa jo 50 GB.

Itselleni asensin Dropboxin kolmeen laitteeseen ja kolmeen käyttöjärjestelmään:

Windows:
Dropboxin sivuilta löytyy suoraan Windows asennuspalikka, ja asennus on erittäin suoraviivainen homma, ja asennuksen jälkeen Dropbox-levy näkyy niin Windowsin tiedostojen hallinnassa kuin muissakin ohjelmissa.

Asennus Linuxiin:
Valmiit asennuspaketit löytyvät Debian/Ubuntu- ja Redhat/Fedora -jakeluille, ja lisäksi löytyy lähdekoodi itse kääntämistä varten. Itse asensin Dropboxin MeeGo-miniläppäriin, ja homma vaati vain pari komentoa:

$ wget https://www.dropbox.com/download?dl=packages/nautilus-dropbox-0.6.7-1.fedora.i386.rpm
$ sudo rpm -i nautilus-dropbox-0.6.7-1.fedora.i386.rpm

Tämän jälkeen Dropbox löytyi MeeGon graafisesta sovellusvalikosta, ja Dropbox-levyä voi käyttää sekä graafisessa tiedostojen hallinnassa että päätekomennoilla.

Dropbox asennus N900:een:
N900:een löytyy suomalaisen Jonne Nauhan tekemä Python-pohjainen client Dropboxia varten. Asennus sujuu parhaiten komentoriviltä, kunhan extras-devel repository on käytössä. (Ks. käyttöönotto-ohje)

Avaa pääteikkuna ja anna komennot: 
$ sudo gainroot
$ apt-get update
$ apt-get install dropn900

Nyt Dropbox client löytyy sovellusvalikosta ja näyttää tältä:


Käyttö N900:lla ei ole ihan yhtä näppärää kuin Windowsin tai normaalin Linuxin tiedostohallinnalla, mutta riittävän helppoa tuomaan korvaamattoman parannuksen tiedostojen käsittelyyn kännykän ja muiden tietokoneiden välillä.

Kokonaisuutena jo aika vähäisen Dropboxin käytön jälkeen alkaa ihmetellä, että kuinka aiemmin pärjäsin ilman tällaista palvelua, eli suosittelen jokaiselle. Vaikkei useampaa tietokonetta käyttäisikään, on helposti hallittava ilmainen 2 GB varmuuskopiotilakin asentamisen arvoinen ylellisyys.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Chililajikkeet 2011 (ja Meksikon meininkiä)

Chililajit kauden 2011 kasvatusyritelmiin alkaa olla valittu ja siemenetkin tilattu.

Lähestyn hommaa suosikkikeittiöideni ainesten kautta. Nämä "keittiöt" on Intia ja Cocina Mexicana, Meksikon kyökki.

Intialaisia mausteita lähestyn Pohjois-Intiassa (Haryanassa) asuvan kaverini kautta. Hän lupasi postittaa minulle setin suosikkichiliensä siemeniä.

Meksikon seudulta kiinnostaa erityisesti Oaxacan herkut ja siksi listalla on sikäläisiä chilejäkin. Näiden kasvatuksesta Suomen oloissa ei ole vielä aavistustakaan, mutta teen, mitä tehtävissä on, ja LED-valot ja kasvihuoneilmiö hoitaa loput.

Valitut lajikkeet

Intia:

Valinta on Harshan käsissä, eikä tulos ole vielä tiedossa. Päivitän tiedon tämän blogin perään, kun saan lähetyksen.

Meksiko:

Meksikon herkut pohjautuvat pitkälti kokonaisena kuivattuihinn chileihin, joilla on omat nimensä, usein eri kuin itse lajike. Vähän sekamelska:


Ancho
- myös Mulato, Poblano
De árbol
- tämä on Meksikon Cayenne, voimakkaampi 
Guajillo
- lajike: Mirasol
Mulato
- myös Poblano
Pasilla
- lajike: Chilaca
Puya (äännetään pulla :))
- tämä on kuin Guajillo, mutta pienempi ja voimakkaampi

Näille löytyy kattava speksikin. Tämä on jokin Meksikon delegaation Euroopalle väsäämä opus.

Tilattuna on jo: (Määrä uhkaa jo paisua meikäläisen pienistä käsistä...)

Chile de Arbol
Puya
Chilaca
Guajillo/Mirasol
Chilhuacle Amarillo
Chilhuacle Rojo
Chilhuacle Negro
Aji Angelo
Bishop's Crown
Jalapeno Hercules
Zavory
Jalapeno, Summer Heat
Ancho, Mulato
Ancho, San Luis


Tilausten ohessa tarttui mukaan:
Pimento (paprika)
Lipstick Pepper (paprika)
Jupiter (paprika)
Little Julia (kirsikkatomaatti)
Tomatillo
Tatsoi (kiinalainen sinappi)

Intian pakettia vielä odotellaan, joten tämä kirjoitus päivittynee jossain vaiheessa.

perjantai 3. joulukuuta 2010

LED-kasvuvalot kokeiluun

Ensimmäinen Kiinasta kokeeksi tilattu LED kasvuvalo (vai onko se kasvivalo? Englanniksi grow light.) saapui vihdoin viikkojen odottelun ja usean peräänkyselyn jälkeen.

Tarkoitus LED-kokeilussa on siis saada chilit hurjaan kasvuun talvellakin.

Kiinan valaisin on 225 LED:n eli 14 watin valaisin. Teho kuulostaa pieneltä, mutta koska kyse on LED:eistä, ja tehoa käytetään vain juuri kasvien tarvitsemiin aallonpituuksiin, vastaa tällainen paljon tehokkaampaa perinteistä kasvivaloa. Tässä on normaalit ei-optimit punaiset LED:t ja 25% sinisiä seassa. Tilauksessa toisaalta on parempi valaisin, jossa juuri oikea 660 nm punainen valo ja 20% sinistä.

Paketin avauksen jälkeen tostesin valaisimen olevan myyjän vakuutteluista huolimatta varustettu Englannin tai Hong Kongin pistokkeella ja olevan jännitteeltään 110 voltin laite. Hetken pään rapimisen jälkeen päätin juottaa valaisimeen eurooppalaisen virtajohdon ja kytkeä LED:t kahtena puoliskona sarjaan. Virtalähteen kondensaattorit näyttivät olevan 400-volttisia, joten ajattelin, että saan näin pienellä lisätyöllä 220 voltin lampun.

Alla kuva projektista. Piirilevyltä on katkaistu toiselle puoliskolle menevä plussa ja toisen puoliskon miinus, ja kuvassa näkyvällä ruskealla kaapelilla kytketty puoliskot sarjaan. Uudessa virtajohdossa on alkuperäisestä poiketen myös kytkin:


Sitten vaan johtoon vedonpoisto nippusiteellä, kotelo kiinni, ja savun hälvettyä tarkistamme kytkennät..


Ei savua, joten kiinnitysrenkaat paikoilleen ja siementen itämistä odotellessa koekäyttöön kituvan äiti-Apachen yläpuolelle. Valokeila on niin kapea, että sijoitus onnistuu vähän ylemmäskin. Vanha säästölamppu saa vielä jäädä rinnalle auttelemaan, koska LED-kasvivalo siirtyy jossain vaiheessa poikasten valaisuun.


Etukäteen ajattelin sinipunaisen valon olevan hyvinkin epämiellyttävä silmälle, mutta ei valo niin paha olekaan. Valo näyttää loppujen lopuksi yllättävän valkoiselta. Ja onpahan näin joulun alla vähän joulun värejä ikkunassa naapureiden kummasteltavaksi.

Parin tunnin polttelun jälkeenkään valaisin ei kädellä tunnustellen juuri ole lämmennyt, mikä oli odotettavissakin tietäen, että teho on vain 14 wattia, ja tämäkin teho saadaan erittäin hyvällä hyötysuhteella valoksi.

Tositoimiin valo pääsee, kunhan Apache-kisan siemenet itävät ja/tai kun 2011 kauden varsinaisten kasvattelujen kanssa päästään alkuun.

Päivitys: Räyhis kyseli LED:ien linsseistä, joten tässä kuva pikkusen lähempää: (Ja kuvaa klikkaamalla vielä lähemmäs.)

torstai 2. joulukuuta 2010

Apache Race - päivitetty 17.1.11

Varsinaisia kauden 2011 chililajeja/siemeniä valitessa/odotellessa ajattelin tehdä pikku idätyskokeilun. Pistin pystyyn Apache Race:n, eli "viisihenkiset" joukkueet Apache chilin siemeniä lähtee kisaan erilaisista asetelmista. Aluksi erona on kasvualusta, ja jatkossa (jos chilit lähtevät kasvamaan) on tarkoitus testata erilaisia LED-valoja.

Apachen valitsin chililajiksi siksi, että oma lahjaksi saatu puskani on osoittautunut sitkeäksi elossa pysyjäksi ja sinnikkääksi non-stop-sadon pukkaajaksi, ja ansaitsee siis mahdollisuuden jatkaa sukua. Kuvassa kisailijoiden emo energiansäästö-kasvilampun alla:



Tuo viimeinen terveen näköinen podi luovutti siemenensä kisaan. Huomatkaa myös kukka, jota tämä syksyllä palellutettu ja talveksi typistetty äitee vielä yrittää kasvattaa.

Alkuperäinen suunnitelma "joukkueiksi" oli tämä:
1. Turvemulta kaupan pussista
2. Multa omalta pihalta
3. Kelluva talouspaperi
4. Kivivillakuutio

Suunnitelmille tosin on ominaista jatkuva muutos...

Kivivilla:
Säästäväisenä poikana päätin käyttää kellarista löytynyttä n. 4 cm vuorivillaa. Leikkasin villasta hienot kuutiot ja laitoin kumirenkaatkin ympärille, etteivät levahda, kun chilin runsas juuristo alkaa pukata sisään...

Yön liotuksesta huolimatta rakennuskäyttöön tarkoitetun villan kosteussuojauksen tms. vuoksi villakuutiot ponnahtavat pintaan kuin korkki kieltäytyen imemästä vettä sisäänsä:



Joukkue Kivivilla siis putosi kisasta heti starttiviivalla, ja huom! Normaali vuorivilla siis ei sovi idätysalustaksi.

Kelluva talouspaperi:
Paperi muuttui hetken mielijohteesta käytöstä juuri poistuneeksi tiskirätiksi. Tämä näkyy idätyslaatikkokuvassa alempana. Rätin alla jäätelölaatikossa on korokkeena teevati alassuin.

Multa:
Multajoukkueet etenevät suunnitelman mukaan. Siemenet parin millin syvyyteen multaan ja kosteutta peliin. Multa on "paistettu" leivinuunissa +200 asteessa 20 minuuttia pöpöjen nitistämiseksi.
Vinkki: älä käytä paistamiseen tyhjiä maaliämpäreitä, tai valmistaudu evakuoimaan ihmiset keittiöstä paistamisen ajaksi sekä kunnon tuuletukseen... 

Idätysympäristö

Paikka:
Vanhan "kakkoskeittiön" tiskipöytä tarjoaa hyvän alustan projektille, eikä pikku vesiroiskeetkaan haittaa.

Ruukut:
Jossakin englanninkielisessä tekstissä mainittiin idätysastiaksi "mouthwash cup", joten ajattelin, että kertakäyttö-snapsilasi olkoon riittävän suuri yksittäisen siemenen starttialustaksi. Kippojen alareunaan porasin pari neljän millin reikää ylimääräisen veden keräämisen estämiseksi ja altakastelun mahdollistamiseksi. Kippojen alla on jäätelökaatikon kannet veden keräämistä/altakastelua varten.

Idätyslaatikot:
Varastosta löytyy hyvä määrä n. 10x20x30 cm kannellisia pahvilaatikoita, ja tällaisista syntyi idätyslaatikot. Leikkasin kanteen aukon, johon liimasin ikkunaksi läpinäkyvän kontaktimuovin.
Ajatukseni oli, että tämä olisi sopivan tiivis ratkaisu pitämään kosteuden korkeana, mutta pahvin ansiosta hieman hengittävä ja kosteutta tasaava. Huuru ikkunoissa kertoo, että ilmankosteus pysyy aiankin riittävän korkeana:



Lämmitys:
Joutilas vesisängyn lämmitinmatto pääsi "paloturvallisuustestien" jälkeen idätyslaatikoiden lämmittimeksi. Lämmitin mattoa aika kauan lattialla termostaatti poissa maton läheltä, eli lämmitys katkotta päällä, ja ilmeisesti 350W lämpö jakaantuu sen verran laajalle alueelle, että tulipalolämpöihin ei helposti päästä. Maton on tietysti ehdottomasti oltava oikaistuna, ja siltikin ternostaatti on hyvä olla jatkuvasti kiinni matossa. Vaikka systeemi näyttää toimivan vakaasti, luultavasti silti katkaisen lämmityksen yöksi.

Jos joku päättää tällaista kokeilla, se ei tapahdu allekirjoitttaneen vastuulla eikä edes suosituksesta.

Halpis ulkoanturilla varustettu lämpömittari laitettiin mittaamaan multakippojen ja itse lämpömaton lämpötiloja. Termostaatti näyttää toimivan erittäin tarkasti. Anturi on mattoa vasten laatikoiden välissä, ja multakuppien lämpötilan saa helposti pysymään puolen asteen tarkkuudella +28 asteessa:


Nyt sitten enää odotellaan, alkaako kipoissa ja rätin päällä tapahtua, vai seuraavatko muut joukkueet Kivivillan menestystä.

Palailen seuraavan kisaraportin kanssa ennaltamääräämättömän ajan kuluttua.

Päivitys 5.12.10 - ensimmäiset hännät!

Kaksi viidestä tiskirättijoukkueen jäsenestä työntävät jo itua, vasta alle kolme vuorokautta idätyksen aloituksesta. Tässä lähikuva yhdestä pienestä chilipuskan poikasesta:



Päivitys 17.1.11

Snapsilasiin istutettuna vietetyn kuukauden jälkeen alkoi seinämillä kiemurrella juuria jo vähän joka taimella:



Oli siis ymmärtääkseni aika vaihtaa isompiin astioihin.

Juurikin tuon juuriston helpon seurannan vuoksi valitsin myös seuraaviksi ruukuiksi läpinäkyvät, 4 dl kertakäyttömukit. Paakku ei irronnutkaan snapsilasista, kuten odotin, joten paakun sai ehjänä käteen ainoastaan halkaisemalla kipot:



Taimilla oli pikku kipoissa taipumusta kaatuilla, joten täytin tuopit mulalla ennen taimipaakun laittoa sellaiselle tasolle, että noin puolet varresta sirkkalehtien alapuolelta jäi mullan alle:



Nyt parin päivän päästä ruukutuksesta näyttävät melkein-puskat mielestäni oikein hyvinvoivilta, ja pysyvät nyt jämäkästi pystyssäkin. Saavat nyt jonkin aikaa kasvaa rauhassa triband-led-valojen alla, ja alan viritellä varsinaisten 2011-siementen idättelyä.